|
Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa Kristillisyyden perusajatuksia, Kristillinen filosofia TKK1201605171009 Lisäys perhesuhteisiin, appivanhemmat. TKK1201710081512 Lisäykset: kuulutukset sekä kyty, miniät ja vävyt. TKK12020161343 Korjaus tekstissä. TKK120200831 Tämän perhekartan laatiminen ei ole ollut ihan helppoa. Vasta tänään lisäsin siihen kaikkein tärkeimmät: isän ja äidin. Ja lapset. Uutta myös viimeinen kappale. TKK12021011220 TKK1202106130759 TKK1202201081254 (lisäys nato on miehen sisar) Linkit korjattu 22.2.2023 TK |
Perhesuhteet
Perheen ydin on miehen ja naisen muodostama parisuhde, yleensä rakkaussuhde miehen ja naisen välillä. Mies kosii sydämensä valittua ja tämä vastaa myöntävästi, jolloin järjestetään häätilaisuus, jossa uusi uuden avioparin perhe virallisesti muodostuu. Kristillisessä elämänpiirissä ennen häätilaisuutta haetaan viralliset kuulutukset, joilla tulevista häistä tai vihkiäisistä ilmoitetaan. Kuulutusten tarkoitus on estää liian läheistä biologista sukua olevien avioituminen ja tutkia mahdolliset muutkin avioesteet, kuten aiempi, voimassa oleva avioliitto. Avioon aikovien tulee olla eri sukua biologisesti. (Kappaleeseen tarkennusta 26.11.2020 TK, 22.2.2023 TK). Naisella on oikeus kieltäytyä kosinnasta ja on oikeus vastata kieltävästi kosintaan harkintansa mukaan. Nainen voi myös pyytää harkinta-aikaa, joka kosijan kanssa sovitaan. Häätilaisuuden jälkeen mies on vaimonsa aviomies ja nainen on miehensä aviovaimo. Länsimaissa vallitsee lain, uskonnon ja kulttuurin mukaan yksiavioisuus. Avioparin ympärillä omaa elämäänsä elämässä on molempien puolisoiden suku. Miehen sisaria sanotaan aviovaimon kälyiksi (käly, nato). Miehen veljiä sanotaan aviovaimon langoiksi (lanko, lankomies) tai vanhassa suomessa myös kytyksi (kyty). Samoin vaimon sisar on aviomiehen käly ja vaimon veli on aviomiehen lanko. Puolisoitten sisarusten avioasiat ovat samankaltaisia kuin edellä on kerrottu 22.2.2023 TK Miehen äiti on aviovaimon anoppi ja miehen isä on aviovaimon appi, appiukko. Aviovaimon äidistä tulee aviomiehen anoppi ja aviovaimon isästä tulee appi, appiukko. Appivanhemmat sanovat avioparin vaimoa miniäksi ja vaimon vanhemmat avioparin miestä vävyksi. Kun tai jos avioparille siunaantuu lapsi (lapsia), ensimmäinen syntyvä lapsi on esikoinen ja sisarussarjan nuorin on kuopus, muut lapset ovat keskimmäisiä lapsia, joiden syntymäjärjestystä voi luonnehtia luonnollisesti niin, että esikoisen jälkeen syntynyttä voidaan sanoa toiseksi vanhimmaksi lapseksi ja kuopuksesta vanhempaa voidaan sanoa toiseksi nuorimmaksi. Aviopuolisoista tulee lasten vanhemmat, joista mies on lasten isä ja nainen on lasten äiti. Syntynyt lapsi on vauva. Vauva on sukupuoleltaan joko tyttövauva tai poikavauva. Vauvat tarvitsevat ensimmäisten elinvuosiensa aikana äitinsä hoivaa. Puolivuotiaaksi asti vauva on yleensä rintaruokinnan varassa. Noin kolmevuotiaasta saakka lapset ovat leikki-ikäisiä ja voivat olla päivähoidossa lastentarhassa. Kouluikäisiä lapset ovat noin 7-vuotiaasta saakka ja käyvät koulua koko oppivelvollisuusikänsä ajan. Tytöt ovat lapsina tyttöjä ja pojat poikia. Lasten tulee antaa kasvaa sukupuolensa mukaisesti, eikä lasten seksuaalisuutta pidä korostaa. Lasten käytös on normaalia, kun se on sukupuolisesti neutraalia eikä siinä korostu seksuaalisuus. Murrosikäisinä sukupuolen mukainen käytös alkaa korostua, mutta lapset ovat lapsia täysi-ikäisyyteensä saakka ja on yksilöllistä kypsyminen aikuisuuteen. Seksuaalisuuden suhteen kuuluu noudattaa lain mukaista suojaikärajaa ja avioituminen aikuisena on merkki suostumisesta sukupuoliseen suhteeseen. Täysi-ikäisinä ja siitä hieman varttuneempina nuoret ovat yleensä valmiita solmimaan avioliiton mielitiettynsä kanssa, joka tietenkin suvunjatkamisen kannalta on vastakkaista sukupuolta. Avioliiton perusperiaate on, ett puolisot ovat vastakkaista sukupuolta, mies ja nainen. On tärkeää suvun piirissä tietää, että toisiinsa rakastuneet nuoret eivät ole biologisesti lähisukua keskenään. Tarkennuksia 22.2.2023 TK Suvussa avioparin sisaruksia sanotaan lapsen tädeiksi (täti) ja sediksi (setä) ja äidin veljeä sanotaan kuitenkin enoksi (eno). Sedät ja tädit voivat olla myös omalla tahollaan naimisissa (avioituneita), jolloin heidän lapsiaan sanotaan avioparin lasten serkuiksi (serkku) ja suvussa avioparin serkkujen lapsia sanotaan pikkuserkuiksi (pikkuserkku). 17.5.2016 Uuden avioparin omat vanhemmat ovat avioliiton solmimisen jälkeen appivanhemmat. Puolison isä on appi-isä (appiukko) ja puolison äiti on anoppi. Avioparille syntyville lapsille avioparin vanhemmat ovat isovanhemmat (isoäiti, isoisä, mummi, vaari jne.) Isovanhemmille uuden avioparin saamat lapset ovat lapsenlapsia. Seuraava sukupolvi on lapsenlapsenlapsia. Olen aiemmin kertonut, että avioliiton solmittuaan puolisot voivat olla keskenään fyysisesti läheiset ja vain heillä toisiinsa nähden voi olla ns. seksuaalinen suhde. Koko muu sukukunta on koskematonta. Suvun ja perheen jäsenillä keskenään tulee olla lämpimät ihmissuhteet, joiden läheisyys on vain hartiahalauksen tasolla. (Tekstin korostukset ja muutokset 17.1.2021 TK, 22.2.2023 TK) Kulttuurinen yksiavioisuus ihmislajissa pitää valtion alueen väestön sopivasti mitoitettuna siihen, mikä on maan, siis valtion, kantokyky ihmispopulaation suhteen maan alueella. Länsimaissa tärkein avioliiton solmimissyy on puolisoiden välille syntynyt rakkaus. Avioliiton tulee olla vapaaehtoinen molemmille puolisoille, mikä ei tarkoita sitä, etteivätkö kummatkin puolisot voi avioliittoa harkitessaan noudattaa myös heidän keskinäisiä järkisyitään. Rakkaus puolisoiden välillä on hyvä sidos pitämään avioliiton voimassa. Avioliitto on tärkeä yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen liitto, jota voidaan hyvällä syyllä pitää yhteiskunnan peruspilarina. Ihmisarvon mukaisesti puolisoiden liitto voi jatkua, vaikka intohimo ja fyysinen rakkaus vähenisi. Rakkaus on luonteeltaan henkistä rakkautta, joten puolisoilla on oikeus kunnioittaa toisiaan rakkaudellisesti liitossaan. (Vaikka ei olisi seksiä elämässä vanhemmiten tai muista syistä, uskollisuus on edelleen tärkeää. Lisäys on tarpeellinen nykyisen seksiä tuputtavan mediatiedotuksen vuoksi. 22.2.2023 TK) Avioliitto on tärkeä myös perheeseen syntyneiden lasten kannalta ja heidän varttumisensa kannalta. Avioliitto parhaiten turvaa perheen lasten varttumisen aikuisuuteen saakka. On suotavaa, että vanhempien avioliitto jatkuu myös lasten vartuttua ja muutettua pois lapsuuden kodistaan. Puolisot voivat näin tukea toisiaan ihmisinä vanhuuteen saakka. Puolisot voivat lain mukaan myös erota ja tällöin eroavat puolisot tarvitsevat sekä suvun että yhteiskunnan tukea niin, että voivat mahdollisimman hyvin järjestää perheen jäsenten elämän myös erotilanteessa. Puolisot ovat eronkin jälkeen molemmat vastuussa lapsistaan ja näiden taloudellisesta ja muusta hyvinvoinnista. Olisi toivottavaa, että eroamista tapahtuisi mahdollisimman vähän ja vain pakottavissa tilanteissa. Kirkko siunaa länsimaissa avioliiton, joten on erittäin paheksuttavaa vietellä avioliiton solmineita ihmisiä sellaisiin ihmissuhteisiin, joissa on fyysistä kanssakäymistä. Sellainen menettely on kulttuurisesti, uskonnollisesti, moraalisesti ja yhteiskunnallisesti paheksuttavaa. Aviopari ei kuitenkaan ihmisinä omista toisiaan, vaan heillä tulee olla yhteiskunnallinen vapaus seurustella ja tavata muitakin ihmisiä. Uskollisuus puolisoiden välillä tarkoittaa länsimaissa yleensä sitä, että puolisot eivät tee ns. syrjähyppyjä. Uskollisuudesta puolisot voivat keskenään sopia, mutta uskollisuuteen voidaan ehkä liittää myös se, että puolisot ovat keskenään luottamussuhteessa niin, että eivät turhaan keskustele muiden ihmisten kanssa yksityisasioistaan tai puolison yksityisasioista. Tämä sukukartta kertoo ihmislajin jatkumiseen liittyvästä perheasiasta. Perhe ja suku ovat sivistyselämän peruspilareita ja niissä ihmissuhteiden on tärkeää olla oikeanlaisia ja toimia oikein. Elämä jatkuu suvuissa ja perheissä, jolloin kaiken ikäisistä ihmisistä huolehditaan joko perheessä ja suvussa tai yhteiskunnallisen vastuun piirissä. Tämä sukukartta on ollut länsimaissa voimassa kauan ja ihmiset yleensä enemmän tai vähemmän tiedostaen tietävät siitä. Sukukartta sopii kaikkiin kulttuureihin kuten myös yksiavioisuuden malli sopii kaikkiin kulttuureihin ihmislajin jatkuvuutta turvaamaan. (Kristilliseen elämäntapaan eivät kuulu ns. sodomaattiset suhteet, joita mahdollisesti ovat samaa sukupuolta olevien suhteet ja muut vääristyneen vietin mukaiset suhteet. 17.1.2021 TK) Aiheesta myös: |