Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202511171926

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Uusi Suomi –verkkolehden Vapaavuoro-palstalla 8.10.2025 TK

 

 

 

Ajankohtaista Verkkosivusto Tyhjäpaperi Copyright Tarja Kaltiomaa

17.11.2025

 

Suomalaisuuden monet juuret

 

Ihmisellä on elämässään ja elämäänsä varten monta roolia. Tärkein rooli on suku- ja perherooli, josta on luonnehdinta niin sanotussa sukukartassa kirjoituksena nimeltään Perhesuhteet. Sukukartta muodostuu elämänmittaan jokaiselle perherooleista ja jokaisella tässä kartassa on useampi rooli. Ihminen voi olla äiti tai isä, tytär tai poika, mummi tai vaari, ja myös samaan aikaan ehkä serkku, pikkuserkku, eno, setä täti, koska nämä roolit ovat suhteessa syntymäperheeseen ja sukuun ja suvussa eläviin ihmisiin. Näistä rooleista syntyy käsitys ihmisenä suhteessa muihin tutuimpiin ihmisiin. Sukukartan perusyksikkö on miehen ja naisen avioliitto, jossa puolisot ovat romanttisesti sitoutuneet yhdessä puolisoina elämään. Puolisoille syntyy lapsia, joista he yhdessä huolehtivat ja siten alkaa sukukartta muodostua syntyneille lapsille ja kaikille suvun jäsenillä. Sukulaiset ovat fyysisesti toisilleen  koskemattomia ja vain aviopuolisot avioliitossa ovat toisilleen ns. seksuaalisesti läheiset. Muut sukulaiset ovat ns. hartiahalauksen, kättelyn läheisiä toisilleen. Sukulaiset yleensä löytävät toisissaan tutun ihmisen, vaikka  eivät olisi ennen edes tavanneet maailman turuilla, yhteiset näkymättömät sukujuuret yhdistää. Puolison valinnassa on tärkeää, että puolisoksi ei vihitä toisilleen biologisesti läheistä sukulaista ja siksi ennen vihkimistä ja häitä pitää julkaista virallinen kuulutus avioaikeesta. Joskus vain joku sukulaisista saattaa tietää fyysisestä biologisesta liian läheisestä sukulaisuudesta ja tämä asia pitää tuoda julki kuulutusten aikana. Nykyään tällainen epäily voidaan tieteellisesti tarkistaa.

Monille ihmisille on tuttua horoskoopin luonnekuvaukset. Tämä on ihmisen, myös suomalaisen ihmisen mystinen suhde ympäröivään avaruuteen. Luonteensa ihminen vain itse syvimmin tuntee, mutta muitten ihmisten suhteen ja seurustellessa saa hieman kättä pidempää itsetuntemusta, kun tuntee oman syntymäaikaansa perustuvan luonnehoroskoopin. Hieman viihdykettä ja jopa iloa elämään tuo muu oman horoskooppimerkin seuraaminen esimerkiksi iltapäivälehdissä, internetissä ja muissa mahdollisissa yhteyksissä.

Muitakin rooleja elämänvarrella ihmiselle kertyy. Vasta sotien jälkeen maassamme on alkanut sellainen työelämä, jossa löytyy niin sanottu ammattirooli. Ammattiroolia varten täytyy käydä koulua ja saada itselleen tutkinto ja siihen perustuva osaaminen. Koulutuksen aikana ihminen oppii työhönsä liittyvän termistön ja perustaidot, jotka vahvistuvat työssä ollessa. Kun työura on ohi, ihmisestä tulee yleensä eläkeläinen. Jotta vanhana voi nauttia eläkettä, pitää pitää huolta eläkekertymästä, jossa tärkeintä on, että eläkelaitokselle eläkkeen kartuttaja, jonka suhteen jokainen työpaikka pitää työntekijälle eläkemaksujen muodossa yllä. Työntekijänä on tämän lisäksi tärkeää kuulua oman alansa ammattiliittoon, joka huolehtii ammatissa toimivien työntekijöiden yhteisistä eduista konsensus-Suomessamme.

 

Innovatiiviset ja rohkeat ihmiset ovat yleensä yrittäjiä, taiteilijoita ja muita yhteiskunnan edelläkävijöitä, jotka luovat omaa polkuaan yhteiskunnassa. Tämä rooli kansalaisena vaikuttaa nykyään olevan riskialttein koko elämänmitan toimeentulon kannalta, mutta näiden ihmisten parissa syntyy myös suurimmat menestystarinat. Yrittäjällä saattaa olla vahva sukutarina ja vankka varallisuus takanaan. Tällöin on tärkeää tutustua suvun historiaan ja menneisyyteen ja niihin menestystekijöihin, joilla suvun omaisuus on saavutettu. Joskus yrittäminen tai taideura alkaa varallisuuden puolesta kuin tyhjästä, mutta silloin oma lahjakkuus ratkaisee ja silloinkin itsetuntemus on ratkaisevaa persoonan ja elämässä menestymisen suhteen.

 

Keitä ovat poliitikot? Sanoisin, että poliitikot ovat tämän kirjoituksen varsinaiset pääroolitukset, koska tarkoituksena edellä olevan johdatuksen jälkeen kirjoittaa pääteemasta eli suomalaisten heimolaisuudesta. Poliitikot voivat olla oman heimokuntansa johtohahmoja. Lisäksi nykyaikaisessa hallintojärjestelmässä he ovat niitä ihmisiä, jotka omasta puolestaan ja muitten ihmisen hyväksi ovat päättäneet pitää huolta tästä Suomi-maastamme ja sen kansalaisista. Poliittinen järjestelmä on tarkoin määritetty rooleineen, oikeuksineen ja velvollisuuksineen ja siinäkin on monta roolia, joista jonkin tai joitakin ihminen poliittisella urallaan voi saavuttaa, kun pitkään uralla jaksaa. Poliitikoista tulee usein tunnettuja ihmisiä omalla paikkakunnallaan, kaupungissaan ja maakunnassaan ja poliitikko joutuu tavallista kansalaista useammin vastaamaan julkisesti erilaisista yhteiskunnassa esiintyvistä aiheista, ongelmista ja tilanteista. Poliitikolla on tukena puolue, jonka puolueohjelman ja historian poliitikko tuntee, joten hänellä on kättä pidempää tietämystä vastauksiensa takana.

Mihin heimoon kuulut?

 

Heimo, johon ihminen kuuluu, voi olla syntymäpaikkakunnan mukainen tai se voi olla myös henkistä perua oleva heimolaisuus. Tässäkin on yksilöllisyyttä ihmisen mukaan. Jos ihminen on henkisesti jatkumona elänyt menneisyydessään monilla paikkakunnilla, heimolaisuutta ja menneisyyden juuria voi olla jopa useita, mutta varsinaisesti oma heimolaisuus saattaa olla niin syvällistä, että ihmisen persoonassa asuinpaikkakunnasta riippumatta asuu jokin erityinen heimolaisuus tai sukulaisuus. Kirjoittajana esimerkiksi tunnistan itsessäni kaksi heimolaisuutta: hölmöläisyyden ja savolaisuuden. Näitä itselläni on luonteen piirteinä ja nyt tutustumme lähemmin tuntemiini suomalaisuuden heimoihin. Hölmöläisyydestä tosin olen jo julkaissut muutamia kertomuksia tarinoina Hölmöläistarinaa pukkaa 1, 2, 3. Lisää tarinoita on kirjallisessa pöytälaatikossa.

Käyn intuitioon eikä niinkään lukeneisuuteen tai tietoon perustuen heimot läpi Suomi-neidon helmoista eli etelästä edeten pohjoiseen eli päälakeen saakka.

 

Hölmöläiset

Hölmöläisiä voitaisiin sanoa myös perussuomalaisiksi, ja näin asia on siitä huolimatta, että perussuomalaiset ovat myös puolueen nimenä. Olen mielessäni ennen perussuomalaisten puoluetta käyttänyt nimitystä perussuomalaiset, joten puolueen lisäksi perussuomalaiset ovat myös kansallinen nimitys, jossa on suomalaisuuden ydinkysymykset olla suomalaisia ihmisiä. Hölmöläisten maakunta on Suomineidon helma Etelä-Suomi eli Uusimaa. Uusimaan maakunnassa hölmöläiset asuttavat sekä länttä että itää ja heillä on maisemaa pitkin rannikkoa elää ja asua. Kun hölmöläinen syntyy jossakin muussa maakunnassa, vaikuttaa heidän virtaavan takaisin hölmöläisyyden lähteille Uudellemaalle ainakin työn perässä. Ja myös asumaan. Jo setä Topelius aikoinaan huomasi hölmöläisyyden omana heimona Suomessa ja hän kirjoitti ensimmäiset hölmöläistarinat, jotka on julkaissut Olli ja kuvittanut Martti Sirola. Tarinat ovat herkullisen humoristisia ja huumoriahan tämä vakava Suomen kansa tarvitsee, mutta kaipaako huumoria, on varmaankin yksilöllistä. Uusia hölmöläistarinoita on kirjoittanut Pamela Mandart, joissa on luovuutta, hehkua ja huumoria, mikä kantaa jopa kautta avaruuksien. Mieleen painuvinta Mandartia minulle on Hemmo Hölmöläisen pilvikuvat, joka on selvä kosketus hölmöläisyyden menneisyydestä meidän päiviimme saakka, maan kamaralle, Uudelle maalle. Itse olen kirjailijana vain merkinnyt muistiin nykyisiä hölmöläistarinoita, joita syntyy kuin itsestään ja niitä voi kirjoittaa kuinka paljon vaan kerkiää.

 

Karjalaiset

Karjalaisten luonne on ihmeellinen ja säilyvä, vaikka heidät on tempaistu irti omilta juuriltaan itärajan takaa. Heissä säilyy kansanheimolaisuus, jossa he tunnistavat oman luonteensa karjalaisuuden. Karjalaiset vaikuttavat huumorintajuisilta ja iloisilta ihmisiltä, joilla on oman huumorinsa kantimena paljon elämänkokemusta, mikä ei aina ole ollut pintakiiltoa eikä helppoa. Karjalaisuuden ydintä on monien vanhojen kuvitusten mukaan heleät koivulehdot, kiiltävät järven selät, luonnon risteilevät polut, joita pitkin voi vapaasti ihanan Suomen ja Karjalan kunnailla kulkea mihin polut johtavatkaan. Karjalaiseen luonteeseen kuuluu vahva kotipaikkarakkaus, jota voi elämän tiimellyksessä muistella ja mieleen palauttaa, rakkautena ja muistikuvina aina vaan. Kotipaikkarakkaus on vahva turva elämässä elää milloin missäkin. Karjalaisen sielun omaava löytää heimonsa jäsenen kuin tuttunansa aina kohdatessaan Suomen eri paikoilla ja muuallakin maailmassa. Sielun hehku ja ilo on tunnistettava luonteen piirre, joka kuplii ihmisen ulkoisessakin olemuksessa. Karjalaisista voi sanoa, että he ovat syntyjään sosiaalisia ja seurustelevat mielellään toistensa parissa.

 

Savolaiset

Savolaisista ulkopuoliset, jotka savolaisia tuntevat, saattavat sanoa näitä luonteeltaan kieroiksi, mutta toki niinkin on tai toisinpäin. Savolaiset ovat kyllä suorasanaisia ja täysin varmoja asiasta, kunnes näkevät sielunsa silmin asian myös vastakkaisen puolen ja tuovat myös sen rehellisyyttään esille. Joten samassa lauseessa on vakiintunut varma mielipide sekä sen vastakkainen mielipide, toki. Ihan vaan rehellisyyden vuoksi. Joten savolaiset ovat siis tavattoman rehellistä suomalaista heimoa. Savolaisuus kuplii luonteessa eikä se yleensä jätä piiloon mitään, mitä on sanottavaa. Luonne on niin avoin, että siinä ei ole salattavaa eikä asioiden puolestakaan ole juuri mahdollista salata. Jos savolaiselle uskoo jonkin asian, voi samalla unohtaa asian salat ja luottaa julkituloon. Tämä pitää vain tietää, kun ihmisten kanssa asioi. Tietää tai ei, tärkeää on, että kaikki tietää. Toki heimolaisuuden suhteen pitää ymmärtää myös se, että kanssaihmisissä voi asua myös jotakin muuta heimolaisuutta, joten tietenkään ei pidä täysin uskoa tai täysin luottaa toiseen ihmiseen: laita lapsi asialle ja mene itse perässä, on luultavasti asiallisen savolaisen keksimä käytäntö.

 

Hämäläiset

Hämäläisheimon kansalaisten hitaus on näitten tunnusomaisin piirre. Hitaudella on vahva puolto ja hämäläisyyttä soisin nykyiseen hallintojärjestelmään poliitikkojen myötä runsain mitoin. Kun sanotaan asialla olevan kiire, tuo kiire on yleensä kuin varoitusmerkki. Mitenkä millään niin kiire olisi, ellei olisi nimenomaan pappia kyydissä. Hämäläiset ottavat asiat tosissaan harkittaviksi ja siten niitä saattavat hautoa jopa mielessään pitkäänkin, ennen kuin edes puhua pukahtavat lähimmälle työtoverillekaan. Hämäläinen mielessään hautoo asiaa pitkään kuin kana munaansa. Ilme ei juurikaan paljasta mitään olevan tulossa esille, mutta hämäläinen yllättää kanssaihmiset oivalluksellaan kuin kuoriutuva kananpoika kuoren rikkoessaan: asia on silloin sanottava juuri nyt, koska se on tarpeeksi haudottu juuri nyt. Kanssaihmisten asia on sitten palauttaa muistin sokkeloista, että mistä on kysymys. Itse asia on viimeksi ollut esillä ehkä eilen, ehkä viikko sitten, vuosi sitten tai esivanhemmilla. Kunhan on tarpeeksi mietitty ja asiaa haudottu. Onko hämäläisillä huumorintajua? Pakko olla.

 

Satakuntalaiset

Olen pahoillani, jos tämä intuitioon perustuva heimonäkemykseni ei noudata nykyisiä maakuntarajoja, vaan tupsahtaa näin ilmoille nykyisen käsitykseni ja elämänkokemukseni myötä. Satakuntalaiset ovat läntisen Etelä-Suomen linnanväkeä. Heillä on ajatustensa keskipisteenä Turun linna ja sen menneisyys. He elävät turkulaisuudessaan elämäänsä suhteessa Turun linnaan. Mielessään, arvelen näin, satakuntalaiset järjestävät esille tulevat tai esille tulemattomat asiat suhteessa linnaan. Mielessä tietenkin on kaksi linnaa: Turun vanha kuninkaanlinna ja myös linna vankilana. Koska ajatuksille on näin suuri haarukka, muistamme myös Katariina Jagellonikan Suomeen tuomansa haarukan, on pitkä kaiken oikeellisuuden ja rehellisyyden jana, jolle mielessään asian kuin asian (ja myös ihmisen?) voi asettaa arvioitavaksi. Ehkäpä satakuntalaisten luonteessa arvioiminen ja syvällinen harkinta näkyy siten, että tietäväisen satakuntalaisen suupielessä karehtii hieman hymyä, kun hän kuuntelee muitten ihmisten puhetta. Hieman harkittuaan häneltä kuullaan varma totuus, jonka satakuntalainen ilmaisee muitten ihmetykseksi. Vain harva muu ihminen alkaa tästä totuuden väittämästä väittelemään, koska sille väittelylle ei tule loppua lainkaan. Asiaan palataan aina uudestaan ja uudestaan, vuosien mittaan ja asia sinänsä ja totuus pysyy samana. Toinen ihminen siinä vain koukussa kiemurtaa.

 

Pohjoispohjalaiset

Pohjoispohjalaiset heimona asuttavat länsirannikkoa. Luonteessaan piilossa pohjoispohjanmaalaiset pitävät ruotsalaisia juuriaan. Siksi sinänsä vaikka ruotsalaisista voisi sanoa, että he ovat yleensä melko sosiaalisia luonteeltaan, pohjoispohjanmaalaisista ei voi. Pohjoispohjanmaalaiset pitävät sisällään ruotsalaisuuttaan, jota ei ihan helposti tuoda esille käytöksessä tai luonteessa. Onko pohjoispohjanmaalaisilla ihmisillä huumorintajua, kuten yleensä suomalaisilla on. Tähän tietää vastauksen pohjoispohjanmaalaiset ihmiset itse, eivätkä kerro. Huumori, sikäli, että sitä on, on sisäpiiriläistä huumoria ja siten, jos sitä on löytänyt, voi sanoa olevansa joltakin kohtaa hamassa ihimisen menneisyydessä ollut asukkaana alueella ja siten perinyt kipinän, jolla luonteen ja huumorin voi tunnistaa. Mutta sitäpä ei juuri voi sanoa, se on niin syvällä sielussa. Pohjoispohjanmaalaiset silloin, kun saavat tarpeellisen syyn, ovat vahvoja ja vakaumuksellisia kaikessa mihin ryhtyvät. Kun pohjoispohjanmaalaisen tapaa muuallakin Suomessa, tietää varmasti, että siinä on rehellinen ihiminen, johon voi luottaa. Pohjoispohjanmaalaisen ihmisen kanssa ei tarvitse vaihtaa kuulumisia tai muitakaan juttuja puhumalla keskenään, vaan riittää yhteisymmärryksen osalta tieto syntymäpaikasta. Pohjoispohjanmaalaiset ymmärtävät sen perusteella toisiaan sanomattakin sen enempää. Sitten ollaan hiljaa vaan.

 

Lappilaiset

Jos sanotaan hölmöläisten aina palaavan juurilleen ja helmoilleen Suomessa, sama koskee myös lappilaisia. Lapin lumo asuu ihmisessä sukupolvesta toiseen. Yleisesti suomalaisen luonteeseen kuuluu heimolaisuudesta riippumatta kaipuu luontoon ja rauhaan ja Lapin erämaat, kun niiden sielunmaisema on joskus sieluun istunut, kutsuvat lapsensa takaisin taas joskus iäisyyksien virrassa. Lappilaiseen luonteeseen kuuluu rauha ja yksinäisyys enemmän kuin muitten heimolaisten luonteeseen. Yksinäisyys ei ole kärsimystä vaan odotusta milloin vain sen saavuttaa voi. Lappilainen saattaa ihmetellä nykyään julkisesti paljon esillä olevasta yksinäisyyden kärsimyksestä, kun lappilainen ei sellaista itsessään tunne. Sellaista kärsimystä ei ole, on vain rauhan autuus, jossa ihminen voi elää yksin omien ajatustensa kanssa. Toisaalta lappilaisissa on myös yltiösosiaalisuutta, missä vain ihmisiä kokoontuu. Kannattaa muiden vierailevien ihmisten hieman katsoa omaan peräänsä lappilaisten seurueissa, koska siinä on mausteena jonkin verran vaarallisuutta. Lappilaisten ei tietenkään ole niin tarkkaa  noudattaa (toki kuitenkin noudattanevat) maamme kristillisiä perheperinteitä. Kun on niin harvinaista tavata oikea ihminen, on parempi tutustua kunnolla, eikä sukujuuret tai velvollisuudet silloin niin paljon paina. Lappilainen sielu ei ole kesytetty sielu, vaan vapaa ihminen, kulkija luonteeltaan. Vapaata ei vangita voi. Onko fatalismia vai muuta buddhalaisuutta sellainen luonne, jota voisi sanoa myös alistuneisuudeksi, vankilaan joutunutkin lappilainen on vapaa ja seurustelee mielellään muitten ihmisten kanssa. Lappilaisessa luonteessa asuu samaan aikaan syvä yksinäisyys että vahva seurustelija.

 

Jaa-a.

 

Kaikissa suomalaisissa ehkäpä jotakin näitä heimolaisuuksia löytyy. Ihminen aina uudelleen imee itseensä kotipaikkansa hengen ja kantaa sitä mukanaan elämästä toiseen kunnes uuden paikkakunnan henki astuu mukaan kulkemaan. Siltikin ihminen voi itsensä tunnistaa siksi ainoalaatuiseksi omaksi itsekseen, kun näkee vaivaa sielun sopukoiden tuntemiseen.

 

Kristillinen uskonto on hyväksytty maamme uskonnoksi. Kirkossa noudatetaan Uuden Testamentin mukaisesti evankelis-luterilaista uskontotraditiota. Tämän uskontotradition on hengellisyydessään Suomeen tuottanut kolmikko, johon kuuluivat aikoinaan Kaarina Maununtytär, saksalainen Luther ja Mikael Agricola Suomen osalta näkyvimpänä uskontotradition tuottajana. Aikoinaan tämä on ollut vahvaa hengellistä johdatusta, jossa pohjoisen maan asukkaat uskonnollisen protestanttisen liikkeen myötä on vapautettu pyhimysuskon noudattamisesta arjessaan. Pyhimykset ovat kunnioitettavia hahmoja, joiden pyhyys ja haltijuus on nähtävissä kalentereissa pyhimysten nimiperintönä. Nimipäivien viettäminen ja siten nimien haltijoiden kunnioittaminen on osa suomalaista arkea. Jokaisella on syntymäpäivänsä, joka kirkon ja valtion kirjoihin (rekistereihin) on merkitty, lisäksi juhlinnan kohteena oleminen myös nimipäivänään. Nimistä ja niiden historiasta on kirjoitettuna kirjoja, joista kukin nimen haltija voi myös saada sävyä omaan rooliinsa ihmisenä. Kun ihmisen luonne koostuu kaikesta tässä kirjoituksessa mainitusta ja paljon muustakin, voisi sanoa, että itseensä tutustuminen elämän aikana on lähes ihmisen tärkein haaste. Omissa juurissa voi olla tuttua ja turvallista, ihan tavallista, mutta henkisesti suuri seikkailu, johon voi kätkeytyä jotakin pientä salaisuuttakin. Kukas se onkaan mielenkiintoisempi ihminen kuin ihminen itse.

 

8.10.2025 Tarja Kaltiomaa

 

Laitan kirjoituksen myöhemmin myös verkkosivulleni www.tyhjapaperi.fi