Aikaleima Copyright © Tyhjapaperi Tarja Kaltiomaa
TKK1202405311203

 

 

 

Ajankohtaista Verkkosivusto Tyhjäpaperi Copyright Tarja Kaltiomaa

31.5.2024

 

 

Historia ja menneisyys - sivistys ja lukeneisuus

Lukemisen historiaa

 

Nykyaikainen kirjallisuus kannattaa ihmiskuntaa paremmin kuin koskaan, koska suuri osa ihmisistä on jo lukutaitoisia. Miksi tämä asia olisi kyseenalainen? Miksi lukemistaito ei ole kovin itsestäänselvyys, vaikka monilla aikuisilla se sellaisena näyttäytyy. Kerron tarinan lukemisen historiasta maapallolla. Tarina ulottuu vielä kauemmas kuin maapallon historia konsanaan.

 

Ennen maapalloa oli henkiset maailmat, joissa loisti valo.

 

Valo oli usein henkisissä menneisyyksissä, ihmiskunnan alkuhämärissä, korkeinta luovuutta. Valon kantajat olivat usein miespuolisia henkisesti, mutta he saivat oikeuden ja mahdollisuuden valon kantamiseen ja siten luovuuteen heitä vanhemmilta jumalattarilta ja jumalilta. Nämä säätelivät luovuutta henkimaailmoissa.

 

Jo ennen maapallolla eloa ihmiset kirjoittivat ja lukivat kirjoja. Lukemistaito on ollut lähes yhtä harvoilla kuin kirjoittamisen taito. Kirjaviisaat on ollut vain pieni joukko ihmisiä. Ihmiset olivat elämässään valtiaina ja valtiattarina niin taitavia, että he vain toisinaan kääntyivät kirjanoppineitten puoleen. Kun kirjanoppineen puoleen käännyttiin, alkoi sen semmoinen show ja tärkeily, ettei kuunaan sellaista ollut nähty. Mitä kirjaa siis luetaan. Kuka saa lukea, onko oikeuttakaan lukea. Onko oikeutta tietää? Onko oikeutta kertoa kysyjälle. Kuka kysyy? Ja niin edelleen. Kirjallisuutta menneiden maailmojen kirjastoissa oli, mutta se on ollut kuin suljetun piirin salaseuran varastoja. Sinne on ollut vaikeata päästä.

 

Ihmisillä on henkinen menneisyys, joten kannamme nykyään joitakin asenteita menneestä.

Maapallo on sittemmin tullut luoduksi.

 

Ennen maapalloa maailmat, elämänalustat, olivat niin sanottuja avaruudellisia plattamaailmoja. Jotta kehitys on voinut kehittyä, on luotu kätevästi maapallo. Ja sitten ylivoimainen valon lähde, ehkä myös luovuuden lähde, aurinko on luotu. Onko huomattu, että kasvit kasvavat maapallolla (tarkoittaa myös ruokaa ihmisille ja eläimille) auringon vaikutuksessa. Myös värit on auringon tuottamaa värispektriä. Tämän kertoo kasvikunta maaäidin runoudella, kukkasten avulla.

Ihmiset ovat odottaneet muuttamista maapallolle.

Muuttamiseen on sisältynyt kaipausta, surua, vihaa, pettymystä, kaikkea koko ihmismielen tunnemaailmaa.

Vanhat maailmat olivat henkimaailmoja. Siellä oli kodit, tavarat, omaisuudet, ja myös kirjallisuus. Kaikki tuo kerätty ja tuotettu viisaus ja mammona piti jättää taakse samoin kuin nykyään kuollessa. Tämä on tapahtunut alkaen noin 5000 vuotta sitten maanpäällistä ajanlaskua. Aikaa on kulunut kuitenkin paljon paljon enemmän. Ajanlasku nykyajasta menneeseen päin katsottuna on kuin Jeesuksen syntymästä noin vuonna 36 olisi alettu laskea vuosi vuodelta aikaa. Nykyään aikaa laskee (Suomen näkökulma) Helsingin yliopisto, joka laatii seuraavan vuoden kalenterin nimipäivineen. Olen jossakin museokaupassa tai kirjakaupassa nähnyt muistaakseni kalenterin, jossa on suunnitteluvuosia noin 10 vuodeksi eteenpäin.

 

No kaikesta piti luopua.

 

Nyt maapallolle tultaessa ei ylimyksellisin ylimyskään saanut kirjallista tietoa päätöstensä tueksi. Toki jotkut tiesivät Lähi-Idän ja Egyptin maisemien tuntumassa, että kirjallista tietoa olisi itämaiden viisailla, kiinalaisilla. Heidän kirjoitusmerkkinsä poikkesivat niin paljon siitä, mitä tulokkailla olisi ollut taitonaan lukea, että he vain päättivät, etteivät kirjoita eikä lue pitkään aikaan.

 

Kirjoitusvimma kuitenkin puhkesi Egyptin aikaan, kun jumalat syntyivät päälle maan. He halusivat muistaa siitäpä lähtien tuon ajan. Siksi rakennutettiin Egyptin pyramidit, jotka olivat kuvakirjoituksineen kuin kirjasto ennen muinoin. Kuvakirjoitusta osasi lukea kirjaviisaat ja heitäpä ei juuri mikään voinut estääkään, sellainen lukemisen vimma ihmisillä oli jo henkimaailmojen perua.

 

Maapallolle syntyneillä kansoilla on paljon kerrottavaa ja paljon tietoa. Maapallolla näkyy merkkejä monin paikoin kansoista, jotka ovat jättäneet muistoja niitä myöhemmin elämissään nähdäkseen ja tulkitakseen. Tästä on minunkin aikana ollut kirjoja kuten sveitsiläisen kirjailijan Erich von Dänikenin tuotanto, jota luettiin ahkerasti 1970-luvulla. Vain vähän mainitakseni, jotta en vie lukijalta löytämisen iloa.

 

Kuvakirjoituksen lukeminen on lukijan kulta-aikaa. On turvattu elämä, kun on tärkeä vallanpitäjille lukutaidon ansiosta. Lukemisen varjelua on ollut myös lyhyen suomalaisen historian aikana. Ei olisi ollut mukavaa, että valistusfilosofien ja valistuskuninkaallisten toive koko kansan lukuosaamisesta toteutuisi, mutta nykyään meillä on tuo arvokas aarre, koko kansalla.

 

Ja siten tasavallassamme hallintomuotona voi olla demokraattinen hallitusjärjestelmä, jossa jokainen äänioikeutettu voi äänestää vaaliin ehdokkaaksi asettunutta poliitikkoa. Hallintojärjestelmää kuitenkin pitää vaalia ja siitä pitää huolta aikojen saatossa samoin kuin arvokasta koneistoa pidetään kunnossa. Toimiakseen hallintojärjestelmän sääntöjä pitää noudattaa.

Kuvakirjoituksen aika läntisessä maailmassa päättyi, kun kehitettiin sellaisia kirjainaakkosia, joiden merkkien mukaan laaditut sanat luettiin aina samalla tavalla. Lukijan luovuus osata mitä mainioimmin kulloinkin jäi melko tarpeettomaksi. Nykyaikainen länsimainen kirjoitus tapahtuu latinalaisin aakkosin. Näin on monessa Euroopan maassa. Muitakin samaan tapaan toimivia kirjaimistoja on kuten kreikkalaiset aakkoset ja kyrilliset kirjaimet. Latinalaisin aakkosin tuotettu kirjoitus luetaan aina samalla tavalla, näin on myös suomen kielen osalta.

 

Kirjastot ja kirjallisuus on kansankunnan sivistyksen kehto ja lähde.

 

Tämä on koettu hieman raskaaksi asiaksi vielä, mutta sen henkinen perintö on siis melkoisen raskas. Opettajakunnan huoli lukemistaidon vähenemisestä on vailla perustetta. Nykyään lukee paljon ja runsaasti enemmän ihmisiä kuin koskaan Suomessa tai missään muuallakaan.

 

Vain harvoilla ihmisillä on menneisyyden perintönä ja henkisenä perintönä luonnollinen lukutaito. Kun ihmisellä on luonnollinen lukutaito, hän lapsena oppii lukemaan hieman koulutovereitaan helpommin. Jokainen kuitenkin voi oppia lukemaan. Ensimmäisillä luokilla suomea lukemaan oppiessaan, luetaan Aapista tavaamalla. Jos tämä vaihe jätettäisiin lapsen opinnoista pois, melko suurelle osalle koululaisista ei kehittyisi hyvää lukutaitoa. Näin juuri nyt näyttäisi asia lehdistön ja opettajiston mielestä olevan.

 

Sama koskee laskutaitoa. Laskeminen alkaa yksinkertaisin numerolaskuin, jossa pitkään laskeminen on aluksi laskemista 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, ja 10 luvuin. Ynnä- ja miinuslaskua. Vähitellen kertotaulua. Sitten myös jakolaskua. Prosentit joskus myöhemmin.

 

Prosentit typistettiin tietokonekehityksessä kummalliseksi laskennoksi, joka ei enää ollut laskutaitoa eikä matematiikkaa, eikä aritmetiikkaakaan. Ymmärryksen myötä tietokoneille palautuu oikeanlainen prosenttilasku, joka on myös omiaan helpottamaan rahaan perustuvaa talousahdinkoa.

 

Itselläni henkisesti jatkumona on ollut pitkä tie oppia suomen kieltä. On ilo kirjoittaa suomeksi ja on ilo ajatella, että kuka vain voi kirjoituksiani lukea. Toivottavasti joskus myös kirjoina. Pyykkinarukirjeitä siis kirjoittelen, to whom it may concern.

27.5.2024 Tarja Kaltiomaa