Aikaleima Copyright © Tyhjapaperi Tarja Kaltiomaa
TKK1202304071455

TKK1202304171241

 

 

 

Psykologia: Potilaan näkökulmasta ja tieteellisenä parannuskeinona

 

14.8.2020

Olen Ajankohtaiskirjoituksissani sivunnut eri tieteen aloja aiemminkin, kuten antropologia, kaupunkiantropologia, filosofia, teologia, tietotekniikka, yhteiskuntatieto, arkkitehtuuri, aluerakentaminen, talous ja kansantalous. Kirjoituksissani aiemminkin (Kristillinen filosofia) olen luonnehtinut myös psykologian mahdollisia uusia kehityssuuntia ja terapeuttisia parannusmahdollisuuksia. Kirjani Kristillinen filosofia ottaa kantaa ihmisen henkiseen olemukseen ja siten mahdollisuuteen, että ihmisellä on henkinen jatkumo. Henkinen jatkumo tarkoittaa vanhastaan montaa asiaa. Ihmisellä teologian alalla sanotaan olevan henki tai sielu ja myös monissa filosofisissa teksteissä jo vanhastaan on päädytty tähän näkemykseen. Nykyaikainen usein biologispohjainen näkemys pyrkii kieltämään edellä väitetyn. Sen todettuani ihmettelen suuresti, miksi tiede kuitenkin ymmärtää psykologiaa ja psykiatriaa. Eikö siinä kuitenkin ole kysymys perimmältään hengestä ja sielusta. Kristilliseen oppiin on jo lähes 2000 vuoden ajan kuulunut myös henkiparantaminen ja sielun parantamisen mahdollisuus. Yhteiskunnat kuitenkin vieraantuivat tästä ajatuksesta edellisten vuosisatojen aikana, koska kirkkolaitos otti liiallisen vallankäytön vuoksi yliotteen ihmisten yhteisöistä ja käytti myös yhteiskunnassa liiallista valtaa, joka kohdistui usein päättävään asemaan nousseisiin ihmisiin. Nykyinen rauhallisempi ihmiskäsitys on ollut hyödyllinen yhteiskuntaelämälle. Yhteiskunnat ovat päässeet kehittymään ilman häiritsevää henkistä kuohuntaa ja älämölöä.

Kaikkea vähän tai ainakin tarpeeksi.

 

Kyllähän siis ihmisellä voisi tieteenkin tunnustamana olla henkeä ja sielua edes omaksi tarpeekseen. Kirkkolaitos voisi myös ottaa maltillisemman kannan ihmisten paimenohjauksessa ja pyrkiä vakaumukseen, että terve sielu terveessä ruumiissa. Tämä voisi olla tilanne, jossa vaakapunnukset ovat tasassa.

 

On ihmiskunnan ja länsitalouden kannalta toki ollut hyväksi (vaikka erilaisten dokumenttiohjelmien perusteella suoranaista väärinkäytöstä on tutkimuksessa tapahtunut) psykologian ja myöhemmin psykiatrian kehitys. Psykologian lähestymistapa ihmisten henkisiin (huom. henkisiin) ongelmiin on maltillinen ja ohjaava. Psykiatriassa on lääketieteellisempi lähestymistapa ja siinä käytetään kemiallisia aineita, lääkitystä, potilaan hoidossa. Omassa sukulaispiirissäni on ollut psykiatrisen sairaanhoidon ammattilaisia, joita olen haastatellut aikoinaan oman potilashistoriani jo alettua. Kysyin heiltä, että jos ihmisellä on henkisiä ongelmia, voiko hän niistä heidän käsityksensä mukaan parantua. Heidän vastauksensa oli hyvin epäilevä parantumista kohtaan. Sittemmin jossakin omassa lääkärin haastattelussani toin esille ajatuksen, että kun potilaan talous vakautetaan, hänellä voi olla hyvä mahdollisuus toipumiseen ja elämään, jossa voi omatoimisesti huolehtia itsestään. Tällöin näin tämän asian hyvin omakohtaisesti.

 

Psykologian tiedeala ja psykiatria ovat mielestäni tieteinä yhteiskunta- ja kulttuurilähdennäisiä. Tarkoitan tällä hieman oudolla sanavalinnalla, että on selvää yhteiskunnan kannalta, että ihmisen halutaan noudattavan yhteiskunnan sääntöjä ja siitä poikkeavia usein ehkä ohjautuu psykiatrian poliklinikoille ja vastaanotoille. Kulttuurilähdennäisyys on todennäköisesti tallennettuna alan oppikirjoihin. Länsitalouden alueella suositaan läntisissä maissa vaikuttaneiden henkiparannuksen asiantuntijoita.

 

Läntinen talous on ollut hyvin julmaa vielä noin sata vuotta sitten. Ihmisillä on yhteiskunnallisena ohjenuorana erittäin tiukka moraalisäännöstö, jota kirkko on vartioimassa. Humanitaarisuus ei vielä tuolloin ole juuri nostanut päätään. Psykiatrinen tutkimus on ollut (sekä haitaksi että) avuksi tuon muurin murtamisessa. Kaikessa menneessä kehityksessä ja sen vaiheissa on kuitenkin päästy inhimillisempään hoitokäytäntöön kuin on ollut vallalla. Talous vaikuttaa taustalla rautaisena kätenä, joka joskus vapauttaa ja joskus sulkee ihmisiä valtaansa ja vaikutukseensa. Edellisen vuosisadan aikana on samaan aikaan ollut vaikuttamassa monta kehitystrendiä. Naiset ennen 1900-lukua ja vielä sen aikana eivät ole olleet taloudellisessa mielessä tunnustettuja ihmisiä. Päinvastoin. Kun naisilla on ollut itsenäistä taloudenpitoa, se on ollut ja sitä on pidetty hyvin tavallisesti moraalittomana ja tuosta elämäntavasta on muodostunut yhteiskuntiin luokkia, joita ei ole usein tunnustettu niin sanotuksi kunnolliseksi elämäntavaksi. Samaan aikaan naisten pääsy yliopistotasoiseen oppiin on tapahtunut vähitellen sen oltua aluksi hyvin harvinaista ja onnistunut vain yksittäisille naisille. Miesten käsitys naisista hysteerisinä olentoina on ollut pitkään vallalla ja vielä nykyäänkin naisia saatetaan kohdella niin sanotun miesnäkökulman mukaisesti, jolloin naisen olemus on lähes kiellettynä. Tämä kaikki on länsitaloutta ja psykologiaa. Vasta oikeastaan tultuamme 2000-luvulle on syntynyt reilusti naisia työllistäviä toimialoja, joiden myötä myös naissukupuolen painoarvo arvokkaina ihmisinä ja osana kansantaloutta on saanut jalansijaa.

 

Naisen olemus ja naisellisuus ovat edelleen lähes tunnustamattomia psykologiassa. Taustoja tälle ajatukselle kerron kirjassani Ruusunmarjoja piikkipensaissa – Vuoropuhelu Simonen kanssa (julk. 2016 nyt ei julkaistuna). Yhteiskunta on kehittynyt hyvin maskuliinisena ja on vaikutusilmapiiriltään maskuliininen. Vasta Simone de Beauvoirin kirjat edellisellä vuosisadalla ovat alkaneet työntää kiilaa tuohon muuriin. Omalta osaltani omilla kirjoillani Kristillinen filosofia, kirjoittaja Tarja Kaltiomaa, kannattelen ajatusta molempien sukupuolten omaleimaisuudesta ja tärkeydestä ihmislajin tärkeimmän tehtävän suvunjatkamisen saralla.

Potilaan näkökulma nykyaikaisessa monipuolisessa länsitaloudessa on tämä: kun potilaan talous turvataan, hänen paranemisensa psyykkisesti on mahdollinen. On yksilöllistä, miten monta päivää, viikkoa tai vuotta paraneminen kestää, mutta paranemista ei voi oikeastaan tapahtua ilman vakautettua taloudellista tilannetta, jossa on huolehdittuna potilaan myös fyysinen hyvinvointi ja asuminen.

 

Länsitalous elää kukoistuskauttaan. Suomessa suurimpana julkisena huolena hoetaan medioissa työn tekemisen tärkeyttä ja pelätään eniten työttömyyttä. Kuin korkeimpana ohjenuorana politiikassa ja mediassa tuijotetaan työllisyyskäyriä kuin lumoutuneena tuosta oikullisesta käärmeestä, jonka hallintaa näyttää olevan tuo tuijotus. Harva asiantuntija alkaa kuitenkaan purkaa asiakohtaisesti mistä tuossa käärmekäyrässä on kysymys. Herjan heitto on suomalaista arkipäivää niin tavallisten suomalaisten keskuudessa kuin nykyään yleistyneessä julkisessa keskustelussakin. Herjan heitto usein kohdistuu päättäjiin ja talousvaikuttajiin, joilla on Suomessa ollut pitkään asema, jossa ei juuri päätään uskalla kohottaa. Heidät on haukuttu pois kertomasta omia näkemyksiään. Psykologian näkökulmasta talouden ja yhteiskuntamme puolesta yksityisiin ihmisiin kohdistuu monta moukaria. Työpaikat on kiven alla, suhteita ei saa käyttää, nepotismi on kiellettyä, paitsi sallittua niille, jotka sen kieltää, rahaa ei saa olla, rahaa pitää olla, rikas ei saa olla, työtä pitää tehdä, vaikka ei työpaikkaa saisikaan, veroja pitää työnantajien maksaa vaikka ei olisi tulojakaan, joten verovelat on sallittuja painostuskeinoja työnantajapuolella, yrittämisestä pyritään tekemään lähes pakollista, kun ei ole työpaikka, koska työtön on painolastina muulle yhteiskunnalle, yrittäjä ei saa sosiaalista taloustukea, koska on yrittäjä, asunnottomien yötä vietetään, vaikka runsaasti rakennuskantaa (eli seiniä ja kattoja pään päälle) on tyhjillään. Tässä on nippu viime vuosikymmeninä yhtä aikaa vaikuttamassa olevia yhteiskunnallisia moukareita eri tavalla eri vuosina ehkä korostuneina ja vaikuttamassa. Tunne-elämältään herkimmät ihmiset joutuvat usein mielenterveyspalvelujen jonolistoille. Taustalla tässä yhteiskuntavaikuttamisessa on henkinen pooli, joka nykypsykiatriassa halutaan kieltää. Ihminen siis saattaa tuon edellä mainitun yhteiskunnallisen moukarivaikutuksen lisäksi olla kohteena psyykkiselle vainolle.

 

Sen minkä ihminen saa aikaan tai vahingoksi, sen ihminen myös voi parantaa ja korjata. Kun potilas vielä työikäisenä voi rauhassa kuntoutua, uskon hänen voivan kuntoutua työkuntoiseksi tai yrittäjäksi saakka. Tilanne joutua psykiatrisiin hoitoihin tai mielenterveyspalveluiden piiriin ei ole totaalisen fataalinen. Toipuminen voi alkaa, kun tunnustaa oman tilanteensa ja levon tarpeensa.

Sukupuolten merkityksestä ihmislajissa olen kirjoittanut aiemmissa kirjoituksissani. Ihmislajilla kuten muillakin biologisilla nisäkäslajeilla on oikeus olla sukupuoleltaan suvunjatkamiskykyinen miehenä ja naisena. On yhteiskunnallista ja uskonnollista humaanisuutta tietenkin, että niitäkin, joilla asia ei ole sukupuoliterveyden mitat täyttävä, voivat elää hyvää yhteiskuntaan osallistuvaa elämää valitsemalla jonkin työ- tai toimialan, jolla viihtyy. Suomen lainsäädäntö on laadittu kristillisen tradition ja yksiavioisuuden mukaiseksi, jossa myös perintökaari noudattaa länsimaissa omaksuttua sukukäytäntöä. Kirjoituksissani verkkosivustollani Tyhjäpaperi (nykyään (http://www.tyhjapaperi.fi) on kirjoitukset Perhesuhteet, Perhesuhteet – uskonto sekä Perhesuhteet – avioliitto). Nämäkin asiat ovat yhteiskunnallisia asioita, jotka vaikuttavat taustalla myös yksilöpsykologiaan ja psykiatriaan. Terve sielu terveessä ruumissa taitaa olla Hippokrateen sanonta aikoinaan. Ei olekaan häneltä tunnustettuna, vaan tarkistin Wikipediasta ja löysin tämän: Roomalaiselta runoilija Juvenalikselta (50-135 jKr.) on peräisin lentävä lause ”Terve sielu terveessä ruumiissa” (”Mens sana in corpore sano”).

 

Kaikesta edellä sanotusta huolimatta psykiatrisen terveyspalkinnon ojentaisin suomalaisille eläkejärjestelmille. Eläke on työtätekevän kansan valoa tunnelissa -mahdollisuus, jolla varmasti on myös psykologisesti kohottavaa ja parantavaa vaikutusta. Potilaan näkökulmasta vaikeatkaan henkiset ongelmat eivät ole välttämättä lakoon kaatavia, kun voi saada taloutensa vakautettua ja siten mahdollisuuksia joko yhteiskunnan tarjoamiin mielenterveyspalveluihin tai itsensä terapointiin kirjallisuuden ja taiteen avulla. Taiteella on parantavaa vaikutusta, sillä voi luotsata itselleen näkemyksen, jossa on jatkuvuutta ja tulevaisuutta. Ei ole ihme, että ihminen sairastuu, jos kuvaannollisesti ainoa tulevaisuuden näkymä olisi vain täydellinen tyhjyys ja pimeys, kuolema, jossa ei ole toivoa. Toivoa elämässä tarvitaan aina.

 

14.8.2020 Tarja Kaltiomaa

Kvalifysiikka — tutkimusalan esittely:

Ylläolevan olen kirjoittanut aiemmin ja nyt istun tietokoneen äärellä ennen aamiaista 17.4.2023, kun olen tuottamassa e-kirjaksi suurta osaa blogikirjoituksistani ja ajankohtaiskirjoituksistani vuosilta 2013 – 2023. Psykologian on lääketieteen alainen tutkimusala, jonka avulla selvitetään ihmisten henkisiä ongelmia ja elämässä esiintyvää henkistä problematiikkaa yksilön (potilaan) ja psykologin oppiman psykologisen tieteen ja tiedon keinoin.

 

Yhteiskunnassa on pitkään ennen psykologisen tiedon avautumista lääketieteessä ollut henkisten asioitten osalta ihmisten tukena kirkkolaitos ja papisto. Miten tämä henkisten asioitten ja tutkimuskenttänä ihmisen henkisyys jakautuu kirkon ja psykologian välillä. Kirkon jäseniä, seurakuntalaisia, ovat terveet ihmiset, joilla ei ole esimerkiksi patologisoituneita henkisiä ongelmia ratkottavanaan. Kirkkoon kuuluvat seurakuntalaiset ovat terveitä ihmisiä. Kun ihmisille tulee henkisiä ongelmia, mitkä henkisesti kehittyneillä ihmisillä saattavat olla lähes väistämättömiä jossakin elämän vaiheessa, he nykyaikaisen tieteen aikakaudella voivat kääntyä terveyskeskuksen puoleen, jossa heidät ohjataan psykologin tai psykiatrin vastaanotolle. Psykologia on lähinnä keskustelu- tai muuta lääkkeetöntä terapiaa, kun taas psykiatriassa käytetään farmasiaa apuna potilaiden vaikeiden psyykkisten ongelmien hoidossa. Voisin jopa omien henkisten asioitteni perusteella sanoa, että kun ongelma on korjautunut ja potilas on parantunut tai parantumassa ongelmista, hänen kannattaa palata jälleen terveitten ihmisten seurakuntaa eli kirkon piiriin. Kirkossa ihmisen henkisyyttä kunnioitetaan pyhyyden ja luovuuden avulla, mikä tavallisesti riittää ihmisten henkisten asioitten hoitamiseen ja terveyteen. Kirkko siunaa terveyttä olemalla terveyden ja pyhyyden temppeli ihmisille.

Henkisten asioitten suhteen ihmisellä voi olla ja kuuluu olla – poiketen lääketieteen aiempien vuosikymmenten kannasta – toivoa paranemisen suhteen. Kun ihminen on terve ruumiiltaan ja keholtaan, hänen henkisyytensä voi myös saavuttaa terveen ihmisen olon. Terve sielu terveessä ruumiissa.

 

Psykologiaan on kirjani Kristillinen filosofia myötä tullut runsaasti uutta ja uutta toivoa. Kun Kristillinen filosofia -kirjassa on tuotettuna lajimääritys, tällä määrityksellä tulee olemaan vaikutusta ja merkitystä ihmiskunnan tulevaan elämään maapallolla.

 

On syntynyt uusia käsitteitä, joiden avulla tieteessä voidaan kommunikoida lyhyemmin käsittein kuin olisi jokaisen tapauksen käsitteleminen vuolaalla selostuksella. Tämä on niin sanottua sanallista symboliikkaa, jota tieteessä käytetään paljon. Muutamia uusia termejä ihmiskunnan elon ymmärtämiseen ovat fenonyymi, vaikuteympäristö, skyence fiction ja vielä tänään käsite kvalifysiikka (engl. quality physics, jota ilmeisesti käytetään myös musiikkiterminä). Kvalifysiikka tutkii ihmiselämän laatua eri puolilla maapalloa. Lyhyt luonnehdinta kirjoituksesta (nyt vielä käsikirjoituksena Kriittistä tieteen filosofiaa Tiede yhteiskunnan hyväksi Tarja Kaltiomaa): Minulla on kirjassani Kristillinen filosofia alustavasti laaja kuvattu näkemys kvalifysiikkateorian pohjatiedoksi. Maapallo on pyöreä pallo avaruudesta nähtynä. Koska se sijaitsee aurinkokunnassa, jossa maapallo muiden aurinkokunnan planeettojen tavoin kiertää aurinkoa, sen pinnan eri puolilla ihmisen elämänolosuhteet vaihtelevat ja tämä on planetaarisesti luonnollista. Ihmisille tuli näiden maapallolle tultua käsky ”täyttäkää maa”. Ihminen lajina on levittäytynyt maapallolle lähes omaehtoisesti. Mitään suurempaa säätelyä ei ole näkyvissä paitsi länsitalouden alueella, jossa noin kaksi tuhatta vuotta sitten on alkanut lajia koskeva elämäntapaoppi kristillinen uskonto olla ihmiselämän ohjenuorana. Kirjassani tuotan tuon kahden tuhannen vuoden kokemuksen ja näkemyksen perusteella tietoon, että lajioppia ihmislajissa on parisuhteeseen perustuva miehen ja naisen yhteiselämä yksiavioisuuden perusteella. Yksiavioisuus tarkoittaa, että lajissa on oikeana elämäntapana, että miehellä on yksi vaimo ja että naisella on yksi mies, siis mies ja nainen pariskuntana jakaa yhteisen elämänsä ja vastuun pariskunnalle syntyvistä jälkeläisistä eli heidän lapsistaan. Tähän perustuu myös länsimaisen elämäntavan menestys elämänlaadun kannalta eli tieteellisellä termillä voidaan asia ilmaista myös kvalifysiikan avulla käytävässä keskustelussa maapallon eri puolien elämänlaadusta. Ihminen on kuin kukkanen. Kukka ja eri kasvilajikkeet kasvavat omalla kasvualueellaan ollen tuottanut lajisopeutumisen kyseiseen alueeseen ja siinä sen menestys on yleensä oivallinen. Kun tai jos kasvi siirretään muihin olosuhteisiin, kasvi joko kuolee eikä menesty tai sitten sopeutuu uuteen kasvupaikkaan. Meidän tieteilijöiden ei pidä äkillisesti tai muutoinkaan vastoin luonnon keinoja sopeuttaa ihmistä (tai kasvia) puuttua luonnolliseen ihmislajin elämiseen maapallolla ainakaan tietämättä, mistä lajissa on kysymys. Tieteellinen suhtautuminen ja myös teologian palvelema suhtautuminen Jumalan katseen alla, tulee olla kriittistä suhtautumista, jossa oman lajin edustajina ja ihmisinä pidämme näkökulman humaanina ja kristillisenä, mutta emme harhaudu liialliseen tunnekuohuun lajin eri sopeutumisvaiheissa maapallolla.

 

Lyhyesti sanottuna: kvalifysiikka tutkii ihmisen elämänlaatua.

 

Mielestäni tälle tutkimusalalle on kysyntää filosofisissa keskusteluyhteyksissä ja käsitteen avulla on mahdollista jäsentää ihmislajin, ihmissukujen, asettumisen kehitystä maapallolla elävinä ihmisinä. Oma kantani on, että ihmisen elämänlaatu on parantunut paljon maapallon olemassa olon aikana ja sillä on tärkeä motivaatiovaikutus lajin tulevaisuuteen. Tämän kyseisen luomakuntajärjestyksen niin sanotun maailmajärjestyksen mukaan ihmisten elo maapallolla on järkeistettyä ja se on myös hierarkkista. Ja niin pitää ollakin. Hierarkia on ihmislajille luontainen arvojärjestys, joka on myös vastuun kantamisen velvoitus. Kun länsimaisessa elämäntavassa on saavutettuna markkinatalous, ihmiset ovat vapautuneet monista alkuaikojen rasituksista maan päällä eläessään. Siksi olen kohtuullinen ympäristöhuolehtija: ympäristöstä voidaan kantaa vastuuta myös niin ja nimenomaan niin, että nykyistä saavutettua ihmisten hyvinvointia ei runnota erilaisten jopa turhien pelkojen vuoksi. Onko pelko turhaa? Ihmisten, jotka huolissaan maapallosta (planeetasta) ovat, olisi tärkeää lukea monipuolisesti sekä uusia että vanhoja kirjoja. Silloin huolelle tulee ankkuri, koska ymmärtää maailmaa ja ihmistä syvällisemmin. Turha huolehtiminen ja pelko haittaa taloutta ja maan vakautta, joten sitä voidaan pitää vaarallisempana kuin niitä autoistumisen, teollistumisen ja maatalouden kehittymisestä syntyneitä uhkaksi koettuja muutoksia luonnossa. Luonnossa on omaakin paranemisen voimaa, palautumista, ja kun ihmiset ymmärtävät huolehtia ympäristöstä, huoli voi vähitellen asettua normaaliksi ympäristön havainnoinniksi ja tarkkailuksi.

 

Psykologiaa tieteenä käytetään yksilön henkisen tilanteen parantamiseen. Yhteiskunnalla on myös vahvempi mahdollisuus parantaa ihmisten henkistä tilaa: koko yhteiskunta ja yhteiskunnallinen tiedotustoimina. Kun yhteiskunnallinen tiedotustoiminta toimii hyvin ja oikein ihmisiä kohtaan, psykologisia palveluja tarvitaan vähemmän. Tästä aiheesta kirjoitan kirjassani Kristillinen filosofia Mediatiedotuksen vaikutus ihmiseen.

 

17.4.2023 Tarja Kaltiomaa

 

 

Verkkosivusto Tyhjäpaperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa