Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202505240532

 

 

Ajankohtaista Verkkosivusto Tyhjäpaperi Copyright Tarja Kaltiomaa

24.5.2025

 

 

Maapallo elämänalustana luomakunnassa

 

Kirjoituksen otsikko on paljon puhuva, mutta niin on paljon puhuvaa myös ihmisten tuottama historiakirjoitus ja monenlaiset tarinat, joita ihmiset  maapallolla ovat kirjoittaneet. Samaa asiaa käsittelen jo aiemmissa kirjoituksissani, joita ovat tämän sivuston lukemisen historiaa ja kirja Kristillinen filosofia, joka sisältää neljä eri osaa. Miksi maapallo ja mikä maapallo on?

Maapallo aurinkokunnassa on niin sanottu kiviplaneetta, joka on pallon muotoinen elämänalusta. Tämä on uutta avaruudellisesti. Kun luomakunta on kehittynyt, aluksi elämänalustat ovat olleet vähitellen kehittyviä elämänalustoja, joilla ihmiset ovat eläneet ja aluksi lähes kaikki elämä on ollut suoraan tarinoita, joita rooleihin valitut ihmiset ovat toteuttaneet kyseisen elämänsä aikana. Tällaisia ikivanhoja tarinoita tunnetaan nykyään niin sanottuina satuina. Tunnetuimpia luomatarinoita eli nykyään saduiksi sanottuja tarinoita ovat mm. Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja monet muut prinsessoista, prinsseistä, kuningattarista ja kuninkaista kertovat tarinat. Kaikki nuo tarinat ovat aitoa ihmisten, vanhimpien ihmisten, elämäntarinoita. Näissä tarinoissa on ollut kyse erilaisista elämänarvoista, joita on rohkeus, rakkaus, rehellisyys, viattomuus, vilpittömyys, vaaroista selviäminen, arvoitusten ratkaiseminen. Uskon, että tarinoita vielä uinuu ihmisten mielissä ja monet menneisyyden tarinat odottavat vielä kerrotuksi tulemistaan. Kaikki menneisyyden maailmat ovat olleet nykyaikaisesta näkövinkkelistä maapallolta katsottuna henkimaailmojen juttuja. Ihmiskunnan menneisyys on henkimaailmat. Tämä selittää sen, että ihminen maapallolla, joka on luontomaailma pitäen sisällään kaikkea, mitä vanhoissa maailmoissakin on ollut, voi olla niin ”valmis” olentona – ihminen on ollut aina valmis olentona.

 

Kun elämänmahdollisuudet tulevaisuutta kohti elettäessä alkoivat näyttää ahtailta, tulevaisuus alkoi näyttää epävarmalta, uusia tarinoita eli projekteja ei oikein kukaan jaksanut enää aloittaa, vanhoja tarinoita – niitä samoja – elettiin aina uudelleen ja uudelleen, vanhimmat jumalat päättivät uudistaa ihmiskunnan elämänalustat. Luotiin maapallo ja maapallon eli fysikaalisen kiviplaneetan olosuhteet, jotka ovat avaruudellisesti maapallon fysiikan lait. Fysiikan lait luotiin ensin, siten, että niiden avulla luotiin sellaiset olosuhteet ihmisille, että elämä maapallolla voi alkaa. Sittemmin tunnemme tiedemiesten todenneen näitä fysiikan lakeja olevan olemassa, todenneet niitä jo maapallolla eläessään. Tiedemiesten vahvistus maapallon fysiikan lakien suhteen on samalla maapallon erityisolosuhteiden ja elämän maapallolla vahvistamista. Maapallo ei ole niin uhattuna kuin moni ihminen erilaisten havaintojensa ja uhkakuvien perusteella saattaa luulla. Maapalloa  ja pallomuotoisella elämänalustalla asumista on tieteen avulla tutkittu todella perusteellisesti, joten uskon maapallon olevan kestävä elämänalustamalli.

 

Minulla on Tiede-lehden joskus 1980-luvulla lehden liitteenä saatu aurinkokunnan perusmalli julisteena seinällä. Tämäkin on tutkittua tietoa maapallon lähiavaruuden mallista. Heti kohta maapallon alussa on luotu muu aurinkokunta sen perusplaneettoineen. Tuolloin suuri osa ihmisistä on asunut vielä Venuksella ja Marssissa, vain pienehkö määrä ihmisiä on asunut tuolloin maapallolla. Aurinko on syntynyt näinä aikoina. Henkimaailmoissa asuminen on ollut vielä ihmisfysiikassa luonnollinen olomuoto tuolloin. Ihmisiä on siis Venuksen, Marssin ja alkumaapallon aikaan asunut Jupiterilla, Saturnuksella, Uranuksella ja Neptunuksella, maapallon muilla aurinkokunnan planeetoilla, jotka edelleen olivat ja ovat henkimaailmoja. Paljon on vettä virrannut Niilissä ja Thames-joella, ehkäpä vähitellen myös Vantaa-joessa, ennen kuin olemme ihmiskuntana päässeet nykyiseen (omasta mielestäni varsin) toimivaan maailmamalliin.

 

Ei sinänsä ole ihme, että tämä edellä kerrottu kokonaisuus maapallon ja ihmiskunnan osalta ei ole aiemmin valjennut ihmisille. Ihme se ei ole, koska maapallo on erityinen elämänalusta, jossa ihminen on biologinen nisäkäslaji. Suoranaista vanhojen aikojen muistia ihmisillä ei juuri ole. Muistaminen muutenkin jo henkimaailmoissa on ollut erityislahjakkuus, jossa ihminen on tutkinut ja lukenut aiemmin tuotettua kirjoitusta ja tarinoita. Tietävät ihmiset ovat jo alkumaailmoissa olleet erityisiä muistin suhteen ja he alkoivat varmuuden vuoksi kirjata tärkeimpiä tarinoita myös kirjoiksi ja kansiin säilytettäväksi. Kirjoituksessa Lukemisen historia kerron tästä maapallolla elon kannalta.

Ihmisten elämä on aina perustunut ja edelleen monin osin perustuu tarinoihin. Nykyään voidaan sanoa, että ihmisten elämäntarinoihin. Kaikki ihmiset eivät ole, eivätkä voi olla, näitten suurten tarinoitten pääosassa, kun niitä elämässä tapahtuu, mutta ehkäpä sellaisesta pääosasta haaveilevat voi kuitenkin joskus tulevaisuudessa olla oman elämänsä jopa tunnettu sankari. Elämä maapallolla jatkuu ja siten avautuu runsaasti tulevaisuuden mahdollisuuksia, vaikka elämä jatkuu näennäisesti hyvin arkisena monen kohdalla. Jo sinänsä elämä on lahja, joka ihminen saa kokea. Tästä kerron kirjassani Kristillinen filosofia: elämä on niin sanottu elämänkaari, jossa on alku (syntymä) ja loppu (kuolema). Tämän asian ei pidä ihmistä liikaa horjuttaa tai murehduttaa. Onhan sanottu huolissaan, että jonakin päivänä kuolla pittää, mutta on siihen sitten sanottu, että muina päivinä ei pidä. Koska ihmisellä on siis henkinen menneisyys, hänellä voi olla myös tulevaisuus maapallolla henkensä myötä: uusi syntymä, uusi elämä, uusi mahdollisuus. Tämä asia – uusi elämä ihmisenä – ei voi olla kuin toiveissa ja hyvän elämän jatkumisena, koska ei sinänsä ole välttämättä jokaisella ihmisellä kuin olemassa valmiina henkinen olemus, joka kelpaa ja on kokonainen ihminen. Olla ihminen on mahdollisuus tulla ihmiseksi. Tähän sanontaan saattaa piillä jonkinlainen kunnianhimoinen tavoite, ihminen, joka ihminen voi olla ja on fenonyyminä ihminen, voi olla galaksikulkija, mikä nykyään on elämän melkoisen korkea tavoite. Tämä tavoite voi jo nykyään olla totta – sanotaanhan, että jumalat elävät iäisesti – mutta jokaiselle ihmiselle pätee myös elämänkaari maapallolla, ihmisen biologinen olemus, biologinen elämä, on lainaa vain.

 

Kirjassani Kristillinen filosofia kerron ihmisen henkisen jatkumon osalta mahdollisuudesta personoitua ihmiseksi, siis olemukseltaan tulla ihmiseksi (jos niin asia ei vielä olisi). Tämä kehkeytyvä asia elämässä tarvitsee ihmiskunnassa rauhallisia alueita, joissa ihmiset voivat elää sivistyselämää elämästä toiseen, uskoen, toivoen ja luottaen ihmiskuntaan ja elämän merkitykseen ja arvoon. Tätä asiaa länsimaisessa elämäntavassa kannattelee kirkkolaitos opettaen kristillistä elämäntapaa.

 

Edellä mainittu on totta jo monessa maassa. Maapallolla tietenkin on rikkaus, että eri maissa on hieman vaihtelevaa kulttuuria, mutta ei myöskään ole väärin sanoa, että kristillisessä elämäntavassa on asioita, joiden toivotaan olevan tärkeitä kaikissa maapallon kansojen kulttuureissa. Kuten kristillisyydessä on toivottavaa molempien sukupuolten mahdollisimman hyvä elämänlaatu siitä huolimatta, että naisella sukupuolensa vuoksi on raskautetumpi osa perheessä elämän jatkumisen kannalta. Siksi sukupuolten, miehen ja naisen, elämä maapallolla on erityisen huomion kohteena nykyään, kun elämänjatkumisesta ollaan jo tietoisempia, elämän jatkumisen tärkeydestä. Uskon, että ihmiset vaistomaisesti edellä kerrotunkin perusteella ovat huolissaan elämästä maapallolla, jos elämäntavassa on jotakin sellaista, mikä jatkuvuutta ja elämää uhkaa. Koska kyse elämästä maapallolla on aika-avaruudellisessa mielessä uusi elämänmuoto, voimme uskoa tulevaisuuteen ja jatkuvuuteen sinänsä, mutta ihmisen lajina, vastuullisimpana lajina maapallolla, tulee aina olla valppaana erilaisten uhkien osalta ja torjua uhkia tieteen, taiteen ja uskonnon avulla. Sukupolvet vaihtuu, mutta ihmiset elävät aina jotakin elämänkaarensa vaihetta ja siten on mahdollista uskoa siihen, että jopa menneisyyden vastuunkantajia aina on aikuisen elämässäkin ja siten voivat tarkastella mahdollisia ongelmatilanteita ja ratkaista vaaratilanteita. Niin on aina ollut: sankaritekoja tekevät sankarit ja sankarittaret edelleen. Elämä ja elämäntarinat jatkuvat ihmiskunnassa, luomakunnassamme.

 

24.5.2025 Tarja Kaltiomaa