|
Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa Blogikirjoitus julkaistu aiemmin Uusi Suomi –verkkolehden Puheenvuoro-palstalla. Monien blogikirjoitusten kuvituskuva on alkuperäisellä julkaisupaikalla eli tässä tapauksessa mainitussa lehdessä. Linkit korjattu 9.3.2023 TK |
|
Filosofia: Yhdistyksen vuosikollokvio valistuksen perinnön jäljillä Ah’ tätä ihka ihanaa 2020-lukua ja vasta ensimmäinen vuosi meneillään. Olen ollut Suomen Filosofisen yhdistyksen jäsen jo vuodesta 2012 lähtien. Tämän tiedän hyvin, koska jäsenmaksua vastaan yhdistys lähettää vuosikirjansa Ajatus ja ensimmäinen oma Ajatuskirjani hyllyssäni on Ajatus 69. Vuosittainen paripäiväinen kokoontuminen kollokvion merkeissä on tavallisesti yhden sanan kollokvio, josta tämän vuoden kokous on poikkeus nimellään Valistuksen perinnöt. Siis valistuksen perinnöt monikossa. Tämä on hieno asia. Ei valistus ihmiskunnalle tuonut siis vain jotakin yhtä perintöä seurata yhteiskunta-aatteena, vaan useita perintöjä. Piirsin kokouksen aikana asiasta graafin, joka kuvaa kuulijana näkemystäni tuosta perinnöstä nykyajalla. Lähes kaikki mistä arvoisat luennoitsijat kertoivat menneisyyden valistuksen ajan filosofien ja kirjoittajien tuottaneet meille jälkipolville lahjaksi, on meillä nykyään toteutuneena yhteiskuntamalleina ja -käytäntöinä. Tietenkin valistuksen ajan filosofit valistuksen osalta ovat tärkeimpänä asiana puhuneet lähinnä lasten ja nuorten ja miksei aikuistenkin opetuksesta. Minna Canth, suomalainen kirjoittaja ja ajattelija, on omiin kirjoihinsa kirjoittanut, että koulun tarkoitus on valmistaa oppilaita itsenäistymään opintojen ja koko elämän mittaisen oppimisen suhteen. Erään muutkin valistuksen ajan filosofeista, erityisesti Emmanuel Kant ja Hermann Lotze, korostivat itseoppimisen tärkeyttä. Eihän useimmilla ihmisillä näiden itsenäistyttyään vanhempien kodista ja koulun käynnistä, ole rinnallaan kulkemassa omaa gurua, joka neuvoo, mitä pitää opiskella ja oppia vielä ihmisenä. Tämä ei ole täysin totta, kuitenkaan. Valistuksen jälkeen me länsitaloudessa elävät ihmiset olemme muodostaneet ja tuottaneet työläisyhteiskunnan, jossa useimmat ihmiset kuuluvat johonkin organisaatioon ja saavat tältä elatuksen. Tämä malli on aiemmin ollut voimassa monien tehtaan patruunoiden talouksissa. Tavallinen ihminen saa toimeentulonsa työpaikastaan ja oppiminen on henkisessä mielessä ja usein käytännössäkin sidoksissa lausahdukseen ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”. Tämä ei ole huono asia ollenkaan. Valistuksen aikana ei ole vielä osattu kaikkea tästä tulevaisuudestamme tietää tai profetoida, vaan paljon sellaisiakin hyviä asioita on tapahtunut ja toteutunut, jota menneisyyden tietäjägurut eivät ole osanneet ennakoida. Vielä 1900-luvun alkupuolella vanhusväestön kohtalona on ollut pitkän perhe- ja työelämän jälkeen löytää joku kellari- tai ullakkokolo, missä lojua viimeiset vuotensa. Vanhusväestön osalta eläkejärjestelmät on olleet sellainen parannus elintasoon ja elämänlaatuun, jota ei ole osattu ennakoida. Nykyään siis ihminen koko elämänkaarensa, johon kuuluu lapsuus, nuoruus, aikuisikä ja vanhuus, voi elää ihmisarvoista elämää. Valistuksen ajan unelma ja siis perintö tulevaisuuden toiveeksi on ollut kaikkia ihmisiä koskeva koulun käynti jo lapsena. Tätä varten monet esivanhempamme tekivät usein raskasta työtä ja maksoivat veronsa, koska kunnollinen verojärjestelmä on osoittautunut länsimaissakin ainoaksi tavaksi kattaa kaikkien lasten koulunkäyntikulut. Tästä asiasta on menneisyyden mikroelämämalleja erilaisissa pienissä kaupungeissa ja kylissä: opettajan palkan maksuun ja koulutalon ylläpitoon on kaikkien ollut osallistuttava. Kouluosaaminen, luku-, kirjoitus- ja laskutaito, ovat edellytyksenä osallistua politiikkaan esimerkiksi äänestäjänä ja vaaliehdokkaana, toisin sanoen osallistua maassaan yhteisten asioiden hoitamiseen. Tästä tulee niin sanottu demokratiaosaaminen, jota pidetään nykyään kehittyneimpänä hallintomallina eri maiden hieman erilaisine toteutuksineen. Valistuksen ajan filosofien kirjaamat perinnöt kirjoissaan ovat menneisyyden lahja meille ihmisille. Kokouksessa tämän blogikirjoituksen graafina nykyaika on kuvattu tiimalasin leikkauspisteessä. Nythän filosofisesti ajateltuna on aina nyt. Ja niin nytkin. Olemme ihmisinä kuin ihmeen kautta aina elämässä nykyhetkeä, josta voimme luoda silmäyksen menneisyyteen ja josta voimme aavistuksinemme ja toiveinemme kurkkia kohti tulevaisuutta. Kokouksessa puhuttiin paljon ihmisen vapaudesta. Valistuksen ajan filosofien kirjoissa käsite vapaus oli keskeinen käsiteltävä elämänarvo. Kollokvion esiintyjät ja luennoitsijat pitivät esityksissään käsitettä vapaus korostuneesti esillä. Länsimaisen elämäntavan keskeinen velvollisuus on säilyttää vapaus myös tulevaisuudessa. Siihen tarvitaan kaikkien sivistyneiden ihmisten sitoumus pitää yllä järjestelmää, jossa myös tulevaisuuden vapaus on mahdollista ja vapautta, kuten ihmisen vapauden kuuluu olla. Oma yhdistyselämäni kirjailijana jatkuu vapauden tiimellyksessä. Espoon Kirjailijoitten Kesän kirjapäivän teemana sunnuntaina 15.8. 2021 on ”Puhu minulle vapaudesta”. Tilaisuus on Espoon museon alueella Glimsissä klo 13 – 15. Kirjailijat ovat sateenkestävää porukkaa, usein tilaisuuden aikana taivaalta on tullut sadetta ja jopa rakeita, mutta tilaisuus pidetään sovitusti. Emme sentään ole sokerista. Toivotaan, että sunnuntaina aurinko paistaa 😊 14.8.2021 Tarja Kaltiomaa 14.8.2021 TK Lisään tähän LinkedIn-postauksessa käyttämäni johdannon: Suomen Filosofisen yhdistyksen vuosikollokvio "Valistuksen perinnöt" oli koonnut maamme johtavia filosofeja kertomaan näkemyksiään valistuksen ajan filosofien meille tulevaisuuden ihmisille tarkoittamastaan perinnöstä. Kokous oli järjestetty videokokouksena, joten oli erinomainen tilaisuus kirjoitella omia muistiinpanojaan parin päivän kokouksen aikana. Oheinen kuva on ideointia kokouksen aikana. Menneisyyden filosofit lähettivät parhaat terveisensä meille tänne tulevaisuuteen valistuksen hengessä ja pitivät tärkeänä oppimista ja opetusta. Tämä on meille nykyajan ihmisille toteutunut. |