Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1200611061219

Linkit korjattu 23.2.2023 TK

 

 

Vanhaa värioppia

 

Värioppi on vanhaa oppia. Vanhoissa kirjoituksissa puhutaan sielujen värinöistä, mikä tarkoittaa ihmisen luonnetta. Ihmisellä on yksilöllinen, oma tapansa suhtautua väreihin. Väreihin suhtautuminen   on luontaista, vaistonvaraista. Ihmisen ei tarvitse miettiä värejä eikä hänen tarvitse niistä tietää, kun hänellä kuitenkin on luontainen suhtautumisensa väreihin. Väreihin suhtautuminen on sekä yksilöllistä että kulttuuriperäistä. Ihminen on itsensä summa, voidaan sanoa. Ihminen syntyy, kasvaa, varttuu, oppii ja kehittyy omassa elämässään, oman elämänsä keskiössä, eikä hänen tarvitse oppiakseen olla erityisen tietoinen siitä, että siinä hänen oppiessaan hän oppii samalla henkisesti, sielullisesti. Ihmisen henki varttuu karttumalla hänen tekemisensä mukaisesti.

 

Ihminen oppii elämässään siten, että hänen henkisyytensä, persoonallisuutensa ja luonteensa kehittyy. Henkisyydessään ihmisellä on hänen henkiset värinänsä, joita leikillisesti ja myös vakavoituen voimme kuvata eräällä tavalla väreinä. Suomen kielessä sana väri ja sana värinä ovat lähellä toisiaan, joten ajatusleikkinä me ihmiset voimme ilmaista myös ihmisen luonnollista luonnetta värein. Taiteissa tästä on runsaasti esimerkkejä. Paljaimmillaan ihmistä kuvataan taiteissa kuvaamalla hänen sielullista väriään, hänen sielullisia värejään. Ihminen voi sielullisesti suuntautunut yksivärisyyteen tai jopa väreiltään sateenkaarisesti. Ihmisellä voi olla paljon suuntautumiskohteita, tai vähän. Ihmisiä on monenluonteisia. Joukossamme on monessa mukana olevia puuhaihmisiä ja ihmisiä, jotka ovat omistautuneet vain yhdelle asialle. Tämän luonnehdinnan väliin mahtuu monenlaisia ihmisiä; kaikki elämänkokemukset värittävät henkisyyttämme, värisyttävät sieluamme.

 

Maailmamme tarvitsee meitä. Maaemo tarvitsee ihmisten huolehdintaa ja apua. Ihmisen sielua värisyttää hienosti, kun ihminen tekee työtä maaemon hyväksi, maailman parhaaksi huolehtien toinen toisistaan. Huolehdinta on kristillisyyttä parhaimmillaan.

 

Elämänkirjoa ei voi selittää täydellisesti kuvin, ei sanoin, ei teoinkaan. Ihmiselämässä ihmiset eläessään omaa elämäänsä kirjavoittavat tarinaverkkoa, jokainen ihminen on tärkeä, jokainen tarina on kertomisen arvoinen.

 

Maalatkaamme oma värimme elämän kirjotauluun.