|
Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa Linkit korjattu 23.2.2023 TK |
|
Valo Kuljemme valossa, elämme valossa. Valossa elävä ei osaa kaivata valoa, koska hänellä on sitä koko ajan. Pimeässä valoa kaivataan. Syksy on alkamassa ja illat pimenevät. Lähdemme kotoamme illalla ulos ja näemme kaiken ympärillämme. Katuvalot valaisevat kulkuamme. Emme kaipaa valoa, koska meillä on sitä illalla ja yölläkin. Herään kotonani ja napsautan lampun palamaan. Valo täyttää huoneen heti ja tiedän olevani turvassa kotona. Minun ei tarvitse muistaa pimeyttä ja koska valokatkaisin on käteni ulottuvilla koko ajan, minun ei tarvitse sitä epäillä. Kuljemme valossa. Hän herää ja avaa silmänsä pimeässä. Hän kuulee lähellään hiipiviä askelaita ja jähmettyy liikkumattomaksi, kuin olemattomaksi. Hänellä ei ole valokatkaisinta, hänellä on vain hänen elämänsä ja pelkonsa. Hän elää kaukana, hän elää pimeässä. Valo, joka valaisee taivaan, valaisee minun elämäni ja valaisee myös hänen elämänsä, joka elää usein pimeässä. Elo on huoletonta päivällä, murhetta hän ei osaa kantaa. Auringon valo on vaativaa ja polttavaa valoa. Se ei ole niin lempeää valoa kuin sähkölampun valo. Hiipivät askeleet etääntyvät ja kohta on jälleen hiljaista. Uni tuo unohduksen ja lohdun. Aamulla jälleen valkenee. |