Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1201111170829

Linkit korjattu 23.2.2023 TK

 

 

Sallimus

 

Lietsomme nykyään sallimusta kuin saunavihtaa. Lehdistö yllyttää ihmisiä ylittämään itsensä, törkyä tuotetaan ja ahmitaan, lietsotaan, mihin mahtaa tuo kaikki johtaa. Ihmisiä tuomitaan kovalla kädellä, jos he eivät suvaitse kaikkea, onneksi nykyään puheissa vain ja kaikki kuin väärinpäin.

 

Maailma muuttuu, mutta kaikki me tarvitsemme maailman kivijalan. Perustukset pitää pitää, mielellään kaikki rakennuksetkin. Rakennuksilla tarkoitan sitä kaikkea, mitä on rakennettu: rakkautta, ystävyyttä, sivistystä ja hyviä tapoja ja rakennuksia. Ne ovat elämän kivijalka, jonka päällä kaikki rakennettu seisoo.

 

On tarkoin harkittua kuin jumalten tarkoittamaa, mitä kaikkea voidaan sallia. Sallimus on varjeltua. Mutta kuin varkain hiipii asioita, jotka sallimuksen ohittavat. Nuo asiat kuin toisesta maailmasta ihmettelemässä rajojaan, niitä on kuin ei oisikaan. Rajat ovat olemassa, mutta kun ne huomataan, pysähtyy kulku kuin kokonaan. On syytä säikähtää, on syytä huomata, että kulku on mahdollista, kun sivistys ja siveys taas suvaitaan. Ihminen pyörittelee asioita, kuin pieniä tai suuria pyörremyrskyjä, vihan voimalla eteenpäin, silloin kuin sovinnollista yritystä estää ymmärryksen puute, käsittämätön.

 

Sovinnollisuuteen tarvitaan aikaa. Onko aikaa, kuin ei oisikaan ja aikaa on. Ymmärrystä pitää kasvattaa ja on aika sallimuksen antaa myöten, viha purkautuu, muuttuu vähitellen rakkaudeksi, energiaksi. Mutta on rajansa sallimuksella suvaitsemisessakin. Ajan myötä suvaitseminen sulaa sovinnoksi, sivistys taas vallitsee. Iloinen elämä voi olla iloista elämää, kutakin oman aikansa, mutta ilon pysäyttää pettymys. Ja pelko. Ja huoli. Pettymyksen pysähdyksessä maailma kuin etsii suuntaansa ja suuntia on monia, kunhan huomataan, että tämä maapallomme pieni, kivijalkamme pitää säilyttää hyvänä maapallona, aina parannellakin, mutta kulkumme maapallolla on kulkua maailman. Täällä pysähdymme, parantelemme haavojamme ja jatkamme matkaa kohti uutta elämää.

 

Malta siis ystävä hyvä, pahakin, sinulle isken silmää ystävänä, parannella haavojasi, koska kohti uutta elämää on mieli parempi kulkea, kun malttaa levähtää.

 

Sallimus on silmänsä sulkenut. Antakaamme hänen, sallimuksen kaunottaren, taas uudelleen maailmaa kurkistella, kun hänen aikansa uudelleen on.