|
Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa Runon jatkon aikaleima TKK1201210070204 Linkit korjattu 23.2.2023 TK |
|
Nainen ja mies Nainen: En pyydä rakkautta vaan elämän. Mies: Saat elämän. Nainen: Saat rakkautta. · * * * * Runo on syntynyt vuonna 2006. Ajatus jatkuu, runo saa uutta sisältöä ja väriä: Nainen ja mies Nainen: En pyydä rakkautta vaan elämän. Mies: Saat elämän. Nainen: Saat rakkautta. Valkoinen paperi, tyhjyys on vähentynyt. Sanat täyttävät tyhjyyttä vähitellen. Sanat, hiljaiset kuiskaukset. Tuo runo on kuin alkuaikojen tyhjyys. Ylpeät kulkijat tuon hiljaisen kuiskauksen jälkeen kulkevat vapaina ihmisinä luotuaan toinen toisilleen sen luottamuksen, minkä kumpikin tarvitsee. Päivittäinen elämä sujuu arkisessa aherruksessa, ajatuksissa kurkottaen kohti maailmaa. Oma maailma on tuttu maailma, toisen maailma vieras. Kohtasin sinut, kun olit kulkeissasi toisista maailmoista, seikkailujen tuoksinan pauhuna ehkäpä mielesi perukoilla, silmissäsi kaukaisuuden kaipuuna ehkä ne kaikkien minulle outojen tantereiden ja mantujen kipunat, mietteet tummat. Sillä välin olin virkannut 21 pitsiliinaa, pyöritellyt useita savikippoja valmiiksi, maalannut seinätaulut, poiminut kedon kukkasia, kasvatellut lapsosia, hoitanut kipuja kummia, hoivaillut varpaita rantakivillä huljutellen kylmässä meressä, vaan ihan tavallista arkista aherrusta, ei mitään kerrottavaa. Niin on meillä kummallakin takanaan ja menneessään kokonaisia maailmoita, tähtitaivaita kaukaisia, sukua siellä täällä. Nyt näimme näillä perukoilla, tutuilla kylän raiteilla, musiikki soi toreilla ja tavernoissa, nauhoilla ja kiekoilla, niin outoa niin kiehtovaa on elämä… |