Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK120061211718

Linkit korjattu 23.2.2023 TK

 

 

Harmaat hapset

 

Ihmisen elo maailmalla on kulkua elämän, elämän kulkua. Ihminen syntyy maailmaan, saa äitinsä hoivan ja huolenpidon, sielunsa virkistyksen lapsuuden leikeissä. Ihminen aikuistuu, elää aikuisuutensa, vahvat vuotensa ja vähitellen katseensa suuntautuu kauemmas, kauemmas kuin tähtiavaruuteen.

 

Ihminen elää elämäänsä ja elämäänsä varten hän tarvitsee koko elämänsä, myös vanhuutensa. Vanhan ihmisen katseen viisaus on tähtitaivaan viisautta. Ihminen tarvitsee elämässään rauhan ja hiljaisen elon kauden, jolloin hänen maailmalliset voimansa alkavat hiipua ja hän ihmisenä alkaa väsyä. Hänen viisautensa on tähtiavaruuden viisautta, hänen viisautensa on hänen katseensa tulevaisuuteen.

 

Vanha ihminen näkee kauemmaksi kuin ihmiset toiminnallisuudessaan.

 

Vanha mummo on vanhana sukunsa hieno hengetär, joka silittää lastenlastensa poskea ja hiuksia, kertoo nuoruutensa tarinoita. Vanha taatta tietää paljon enemmän kuin kertoo, mutta hänen kertomuksiaan on hyvä kuunnella löytääkseen ne tärkeimmät elämänsuuntaviivat, joita nuoret silkohapset elämänsä polulla, sukulaisinaan elämässään halajavat ja etsivät, kuin levottomina, kuin eivät tietäisi, ken on heidän polkujensa viittojen ja salojen haltija.

 

Kuka kuulee vanhan ihmisen tarinoita, oppii tietämään elämässä, että elämän polut kulkevat myös mutkan taakse kun hän kulkee kiemuraisia ja erilaisia elämänpolkujaan. Vanhan ihmisen suruinen kyynel vierähtää hänen poskellaan. Tuo suruinen kyynel on sekä surua että elämän iloa, suolavettä, joka on kuin maailmamme merivettä. Elämän vettä, elämän tietoa, elämän tietolähteen kurkistusta.

 

Vanhan ihmisen elämänilo karkottaa pois kuolemanpelon. Ei kuolemaa tarvitse pelätä, mutta jokainen ihminen, myös vanha ihminen, pelkää kuolemaa. On luonnollista pelätä kuolemaa. Kun ihminen pelkää kuolemaa, hän vahvistuu elämässään. Elämänilo karkottaa kuolemanpelkoa. Vanhan ihmisen voimavara on elämän tähtikipunat, joita hän heittelee nuoremmilleen heidän elämänsä virkistykseksi.

 

Vanhan ihmisen huomioiminen, paapominen, tuo sieluun iloa ja rauhaa, levollisuutta elämässä, harkintaa. Tuo paapominen virkistää vanhan ihmisen mieltä, ja koituu myös paapojan hyväksi, elämän evästykseksi.