|
Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa Linkit korjattu 23.2.3023 TK |
|
Harmaa Harmaa tarkoittaa mustaa valkoisella. Kun harmaata väriä hämmennetään ja sekoitetaan, syntyvät valkoisen paperin kirjaimet. Sopimukset, paperipinot, muistiot, kirjat, kirjallisuus, runot, nuottivihkot, nuottiviivastot, määräaikaissopimukset, lait, lain kirjain, lupaukset, täyttymys, lupauksen täyttäminen. Nykytaiteessa mustassa kastettu sivellin kastetaan kuin ohimennen myös valkoiseen. Sivellin pyörittää kankaalla yhä nopeammin ja nopeammin kehää, josta erottuvat kaikki värit. Ihminen elää elämänsä maailmassamme. Ihminen elää huomassamme, hän keinuu lapsuutensa äitinsä helmassa, isänsä silmälläpidossa. Voiko ihminen luottaa. Missä on ihmisen huominen. Missä polku kohtaa toisen polun, missä risteyksessä milloinkin katse arvaa kysymyksen, tieto löytää poimijansa. Voiko luottaa? Harmaat paperipinot kasvavat pöydän kulmalla. Harmaita paperipinoja käsitellään luottamuksella. Harmaissa paperipinoissa harmaa on kuin sekoitus, mustan ja valkoisen sekoitus, erottuneena kirjaimiksi, kysymyksiksi, vastauksiksi, erikoismerkeiksi, kummallisiksi merkityksiksi. Minne kuljen, ketä seuraan? Missä on minun vastaukseni? Mikä on minun oikeuteni? Olen ihminen. Hän sanoo, vaieten. Hän vaatii, hän huutaa, hän kirkuu, hän käy sotaa. Minkä puolesta milloinkin. Mikä on minun oikeuteni, hän kysyy. Ole hyvä. Ole hyvä. Ole hyvä, maailmassa. Ole hyvä, elä maailmassa. Maailma kantaa sinut, kun sinä kannat maailman. Ole hyvä. Joskus, kun mietit oikeuttasi, hiljaa mielessäsi käänny kysymään itseltäsi vastausta. Hiljaa mielessäsi käänny itseltäsi kysymään vastausta. Ihminen. |