Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1 Kristillisyyden perusajatuksia versio 3 osa 3/2012

TKK!201202220851

Linkit korjattu 22.2.2023 TK

 

Katkelma kappaleesta Rakkaus

 

 

Ihminen on henki, joka kulkee kehomuodossa.

 

Rakastava ihminen täyttää tilan, hänet huomataan. Muistakaa, että rakkaus tällä hetkellä on vielä harvinaista. Ihmiset ovat kuluttaneet voimavaransa vähiin. Tämä asia pitää opetella ihan alusta alkaen uudelleen.

 

Ihminen tietää rakastavansa ja tuntevansa rakkautta, kun hän tuntee lämmön sydämessään.

 

Jos lämpöä ei tunnu sydämessä, voi ottaa järjen avuksi. Ihminen voi järkensä avulla, kun hän ymmärtää asioita, päättää tehdä asioita rakkaudellisesti. Kun toimii rakkaudellisesti, rakkausenergiat lisääntyvät ja ihminen tuntee rakkauden myös kehossaan.

 

Rakkauden tie on tie parempaan maailmaan.

 

Rakkauden ominaisuus on, että rakkaus ei pääty koskaan. Ihmiset ihmisjatkumossaan aina toisensa kohdatessaan tuntevat toisensa henkisesti. Maailmassa ihmiset, jotka tuntevat toisensa henkisesti eräällä tavalla ajautuvat toisiaan kohti ja heissä on yhteistä voimaa kehittää yhteiskuntaa ja elämisen tasoaan.

 

Rakkaus ei ole kaiken hyväksyntää. Joskus ihminen, jota rakastaa, ei ole henkisesti kunnossa. Ihminen, joka ei henkisesti ole kunnossa, saattaa olla jollakin tavalla itsetuhoisa. On yhteiskunnallista rakkaudellisuutta huolehtia yhteisön kaikista jäsenistä siten, että heidän itsetuhoisuuttaan pyritään rajoittamaan ja heistä huolehditaan ihmisinä. Kun ihmisen turvallisuuden tunne kasvaa ja hän havaitsee, että hänestä huolehditaan, hän tervehtyy. Nyky-yhteiskunta, joka korostaa yltiökilpailullisuutta, usein unohtaa ne jäsenensä, jotka eivät jaksa koko elämänsä ajan kilpailla tai joilla ei sellaisia henkisiä voimavaroja ole ollenkaan. On paljon hyviä ihmisiä, joilla on huomattavia henkisiä lahjoja, mutta ei minkäänlaista kilpailuviettiä jollakin sellaisella elämänalueella, mikä länsimaisen kapitalistisen talousjärjestelmän vallitessa olisi välttämätöntä, jotta henkilö selviäisi ihmisenä siten, että hänen turvallisuuden tunteensa olisi riittävä elämän kestävän luottamuksen säilyttämiseen. Jos ihmisellä ei ole riittävää luottamusta selviämiseensä tärkeimpien ihmiselämänsä tarpeiden suhteen, hän elää jatkuvassa pelkotilassa. Jatkuva pelkotila jäytää ihmistä ja nakertaa luovuutta. Pelkotila tietenkin ilmenee eri ihmisillä eri tavalla, mutta länsimaisen kapitalistisen kilpailuyhteiskunnan ehkä suurin haitta on jopa yhteiskunnallisen pelkotilan ylläpito. Tämä yhteiskunnallinen pelkotila on jatkunut oikeastaan vasta muutaman vuosikymmenen ajan siten, että elämä on muuttunut liian vaativaksi ja kiireiseksi, jolloin ihmiset eivät enää jaksa huolehtia toisistaan. Ihmisillä ei ole voimavaroja huolehtia riittävästi edes lähimmistä ihmisistään, jolloin yhteiskunnallinen valveituneisuus on vähentynyt. Ihmiset eivät jaksa tarkkailla riittävästi yhteiskunnan eri osa-alueiden toimintaan vaikuttavia asioita, jolloin on vaarassa, että yhteiskunnallinen kehitys vaarantuu.

 

Rakkaus antaa voimaa auttaa toista ihmistä oikealla tavalla. Jotta toista ihmistä voisi auttaa, hänet pitää tuntea ihmisenä. Vaikka yhteiskunnallisesti olisikin järjestetty toimiva turvaverkosto ihmisille, että he eivät vaikeissakaan elämäntilanteissa joutuisi heitteille ihmisinä, tärkeintä on, että ihmiset huolehtivat omista omaisistaan ja tuttavistaan ihmisinä. Jokaisen ihmisen tulisi rakkaudellisesti pitää huolta lähimmäisistään, kaikista niistä ihmisistä, jotka hän tuntee.