Tyhjä paperi Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202207131144

Linkit korjattu 21.2.2023 TK

Tarina, jonka olisi voinut Sokrates kertoa aikanaan

 

Rakennus oli jatkunut vuosikaudet, jotkut sanoivat, että usean kymmenen vuoden ajan. Rakennettiin korkeat portaat, eikä kukaan oikein muistanut, miksi. Portaat olivat jo olemassa, eikä niille saanut astua kuin rakennuttaja itse ja rakentajatyöläiset. Portaita viimeisteltiin ja niitä jo puhdistettiin siltä osin kuin oli valmista. Portaiden leveys oli tarkasti viisi metriä, kyynärää vai mitä olikaan, mutta siis viisi metriä. Portaikon korkeus oli 31 metriä. Portaikon yläpäässä oli kymmenen pylvästä ja pylväiden jälkeen oli tyhjä pudotus alas. Tätä kansa ei tiennyt. Portaikon taakse ei saanut mennä eikä kukaan niin ollen tiennyt rakennuttajaa lukuun ottamatta, mihin nämä kalliit ja arvokkaat portaat veivät.

 

Saapui päivä, jolloin portaat katsottiin valmiiksi. Rakennuttaja, joka olikin arkkitehti ja oikeastaan noudatti erään rikkaan naisen tahtoa rakentamisen suhteen, kutsui paikalle varsinaisen rakennuttajan, rikkaan naisen. Nainen tuli seurueineen katsastamaan lopputulosta. Paikalla oli vain arvovieraita ja kutsuttua ylhäisöä. Nainen astui alas kantotuolistaan ja lähestyi rakennuttajana tunnettua arkkitehtiä. He tervehtivät toisiaan viileän tuntuisesti ja kaikki katsoivat, mitä sitten tapahtuu. Nainen pysähtyi portaikon alapäähän ja seisoi siinä pitkään katsellen rakennelmaa. Sitten hän alkoi hitaasti lähestyä alinta porrasta.

 

Tultuaan alimmalle portaalle, hän nosti sille jalkansa. Sitten hän laski jalkansa takaisin maahan ja kääntyi arkkitehdin puoleen. Onko porraskorkeus tosiaankin 15 senttimetriä, kuten olen pyytänyt? hän kysyi. Arkkitehti otti mittanauhansa ja mittasi porraskorkeuden. Kyllä se on , arvoisa madam. Tasan 15 senttimetriä, vai mikä se onkaan tuumaa tai jotain mittayksikköä, mitä nykyään käytetään. Tasan 15.

 

Nainen näytti tyytyvän vastaukseen ja lähestyi jälleen alinta porrasta. Nyt hän nousi alimmalle portaalle kokonaan. Sitten hän pysähtyi ja katsoi ylös koko portaikkoa. Kaikkien ei kovinkaan suureksi hämmästykseksi, vaan hämmästykseksi kuitenkin, hän alkoi nousta portaita askel askeleelta. Noustuaan kymmenen portaan verran nainen pysähtyi jälleen. Hän kääntyi katsovaan ihmisjoukkoon päin ja heilautti kättään kuin hyvästiksi. Sitten hän kiipesi yhä ylöspäin ja hänen kulkunsa näytti hidastuvan, kun hän eteni nousussaan. Päästyään portaikon yläpäähän hän nojasi yhteen pylvääseen ja lepäsi. Hän näytti nauttivan olostaan, saattoi paikalle tullut tarkastelija todeta. Ylhäällä portaikon yläpäässä hän siirtyi seuraavan pylvään kohdalle ja siinä hän jälleen lepäsi hetken. Viimeisen pylvään kohdalla hän jälleen katsoi lähes hengitystään pidättävää yleisöään ja nosti kätensä kuin siunaukseen. Hän istahti pylvään vieressä olevalle penkille ja näytti nauttivan jotakin juomaa, jonka oli ottanut esille asunsa poimuista.

 

Koko tapahtuma oli tähän mennessä kestänyt jo melko kauan ja osa yleisöstä alkoi poistua paikalta.

 

Sitten nainen laskeutui yhden askelman alas portaikkoa pitkin. Hän horjahti hieman ja yleisössä oleva tarkkailija luuli, että hän putoaisi. Nainen saavutti tasapainonsa ja astui seuraavan portaan alas. Näin hän hitaasti eteni askel askeleelta koko portaikon ja näytti siltä, että ponnistelu vaati hänen kaiken keskittymisensä. Lopulta hän seisoi alimmalla portaalla ja viittasi arkkitehtia luokseen. Hän ojensi kätensä arkkitehdille ja tämä auttoi naisen maan kamaralle jälleen.

 

Nainen kaivoi esille jälleen asunsa poimuista muhkean rahapussin ja ojensi sen arkkitehdille. Näin oli todistajien läsnä ollessa rakennelmasta luovutettu maksu, jolla arkkitehti saattoi maksaa rakennusväelle ja tavarantoimittajille, mikä näille kuului.

Rakennelma on luultavasti vieläkin paikoillaan, olihan se tehty huolella ja laadukkaista rakennusmateriaaleista.

 

13.7.2022 Tarja Kaltiomaa