Tyhjä paperi Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202401051230

Julkaistu myös Uusi Suomi –verkkolehden Vapaavuoro-palstalla 15.12.2023

Sadan vuoden yksinäiset

 

Kulttuurikerhomme nimeltään Sadan vuoden yksinäiset on perustettu jo yli sata vuotta sitten. Olemme kuitenkin päättäneet jatkaa toimintaa. Jäseniä on sata ja jokaisella on jokainen vuosi aikaa.

 

Jotta toiminta voi jatkua, saamme tietenkin kulttuurityöläisinä kerholle avustusta. Ja maksamme joka vuosi pienen jäsenmaksun.

 

Kerho toimii suomalaisen yhdistyslain alaisuudessa ja noudattaa Suomen lakia ja yhdistysjärjestystä.

 

Kerhomme jäsenet ovat tuotteliaita ja tuottavat yleensä elämänsä aikana muutaman hieroglyfi-kuvaston tai, mikä jäsenistössämme on tavallisempaa, joka vuosi yhden hieroglyfi-kuvaston. Taiteilijoina meillä kaikilla on vapaa kädet.

 

Markkinat ovat pienet ja tiiviit.

 

Tuotannollamme osallistumme kilpailuun, jossa jokaisen pitäisi päästä toiminnan piiriin edes yhden hieroglyfiteoksen avulla ja saada sille julkaisija. Nyt vain on niin, että Suomessa hieroglyfien tuntijat ja lukijat ovat harvassa. Lukijoiden puolella saatetaan hankkia hieroglyfituotteita kotiin, jotta lukija saisi nostetta omissa piireissään, mutta heistäkään harva jaksaa perehtyä syvällisesti siihen, mitä kerhomme jäsenillä on oikeasti sanottavaa. Kunnallinen avustus toiminnalle on kuitenkin tehnyt harrastuksestamme näyttävästi tarpeellisen. Valtakunnallista hieroglyfiharrastajien toimintaa näytettään valtakunnallisessa televisiossa ja erityisesti palkintojen jakoon panostetaan. Siten toiminta ja toimijat saavat julkisuutta.

 

Moni tämän kirjoituksen lukija ehkä ajattelee, että toimintaamme liittyisi kalligrafia. Niinhän se onkin. Parhaat meistä tekevät tuotteensa käsin erikoiskynillä ja jälki on sen mukaista: todella korkealaatuista. Jo yhdellä silmäyksellä tuotteen kannen avattuaan lukija voi päätellä tuotteen tason ja sitä myös usein asiantuntevin sanakääntein luonnehtivan. Jokainen tuotteen avannut voi antaa asiantuntijalausuntonsa joko peukuttamalla ylös tai alas. Sitten tuotteen osalta pitää toimia yhteiskunnassa sen mukaisesti. Jos on saanut alaspäinpeukutuksen, voi sanoa hyvästit henkilökohtaiselle avustukselle kulttuurityöläisenä. Silti yhdistyksessämme toki voi jatkaa, koska se on valtakunnallisen lainsäädännön alaista yhdistystoimintaa, sentään.

 

Jotkut yhdistyksemme jäsenet masentuvat alaspäinpeukutuksesta ja jättävät jopa vuosien ajaksi tuottamatta tuotetta. On kuitenkin tärkeää edelleen osallistua yhdistyksemme toimintaan ja pitää yhteyttä muihin hieroglyfisteihin. Verkostoitumistaan ei kannata tärvellä.

 

Kansalaiset ovat jakautuneet maassamme työläisiin ja taiteen harrastajiin, joita me hieroglyfistit olemme.

 

Tänään 15.12.4379 yhdistyksellämme oli vuosikokous ja pikkujoulut. Pikkujouluohjelma oli viihtyisä. Toimme perinteisesti noutopöytään joko suolaista tai makeaa syntymäkuukauden mukaan. Matkalla kokoukseen kävin paikallisessa K-kaupassa ostamassa suolakeksejä ja pari Valion suomalaista tuorejuustopakkausta. Olin aiemmin hankkinut lahjan ja itsekin sain lahjan pukinkontista. Se on kummallinen ja outo, tutkiskelen myöhemmin.

 

Yhdistys on nykyään virkistynyt toiminnassaan, sen oltua aiempina vuosikymmeninä lopetusuhassa.

 

Miten tällainen melko harvinaiselta kuulostava harrastus on saanut alkunsa? Kerron lyhyesti. Meitä edeltävät polvet aikoinaan alkoivat harrastaa Egyptin matkailua ja egyptologiaa. Hieroglyfit alkoivat olla tutumpaa kirjoitusta jäsenistössä kuin tavalliset latinalaiset aakkoset. Ero hieroglyfeissä ja latinalaisissa kirjaimissa on, että latinalaisin kirjaimin kirjoitettu teksti toistetaan aina samanlaisena kuin se on kirjoitettu. Hieroglyfit antavat enemmän vapautta tulkintaan. Samakin teksti saatetaan lukea eri lukijoiden toimesta eri tavoin ja samakin lukija tulkitsee tekstin yleensä vaihdellen. Tämä innostutti noin 130 vuotta sitten yhdistyksen perustajia. Me sen jälkeen yhdistyksessä vaikuttaneet olemme halunneet noudattaa jo luotuja sääntöjä, ja perinnettä ja pitää harrastustamme yllä. Toki tähän menee paljon aikaa, emmekä olekaan kovin motivoitunutta työväkeä. Yleensä yhdistyksemme jäsenet toki elävät sukuperinnöllään ja käyvät töissä vain täydentääkseen tulopuolta taloudessaan.

 

Kerhomme nimi Sadan vuoden yksinäiset on alun alkaen ollut vain huumorimielessä sanottu, mutta jäi vakiintuneesti käyttöön. Joskus onkin vaikeata saada kontaktia muuhun yleisöön, vaikka ihan tavallisia suomalaisia olemme. Kun on syvällisesti perehtynyt hieroglyfeihin, ei oikein jaksa keskittyä kenenkään tavalliseen puheeseen. Jäsenemme yleensä seurustelevat vain internetin keskustelupalstoilla ja siksikin yhdistyksen kokoukset ovat tarpeellisia. Voi tavata samanhenkisiä muita jäseniä.

 

Kokouksessa lauloimme matkapuhelimistamme Tonttu-laulun ja nautimme virvokkeita, pientä purtavaa. Sain tilaisuuden lukea myös runoni Sukat, josta muut jäsenet vaikuttivat pitävän.

 

Sitten vain tuubiin ja kotiin! Kotimatka sujui hyvin ja kommelluksitta.

 

15.12.4379 Tarja Kaltiomaa