Tyhjä paperi Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1200609041911

Linkit korjattu 21.2.2023 TK

Pot-pourripussitus harrastuksena

 

Pot-pourrityö harrastuksena on huomattavasti rankempaa kuin ensi ajatuksella saattaisi edes kuvitella. Osittain harrastuksen vaikeusastetta lisää maamme pohjoinen sijainti. Harrastus ei ole tunnettu ollenkaan. Suomalainen sana, jota olen käyttänyt, ei ole sananakaan Suomessa tunnettu. Potpuri-sana on suomalaisittain musiikkitermi. Musiikin yhdistäminen potpurien valmistuksen työprosessiin helpottaa harrastuksen rankkuutta.

 

Olen viime päivinä melko rankasti (nimenomaan) miettinyt potpurien tuoksua enemmän kuin mitään muuta alaan liittyvää. Maamme pohjoinen sijainti ei tuota kovin voimakkaasti tuoksuvia kukkia, joten eilisenä tai oliko tämänpäiväisenä oivalluksena vanhentuneiden tai tarjouksessa olleiden tuoksuvesien käyttäminen potpurien viimeistelyvaiheessa on mielestäni oivallinen keksintö. Tarkistin kaupasta hankkimani potpurin tuoksun: se on kemiallinen. Onko näin ollut jo vanhastaan tapana, ei ole minulle tällä hetkellä selvää, mutta arvelen niin olleen jo 1700-luvulla. Kun hajuvesipullo tyhjenee, siihen voidaan laittaa vettä ja seisottaa vettä tyhjässä hajuvesipullossa. Muutaman päivän kuluttua valmiiksi koottu potpuriaines kostutetaan kyseisellä hajuvedellä. Kostutus käsittääkseni on oltava melko perusteellinen, mutta ei kuitenkaan sellainen, että potpuriaines kastuisi aivan märäksi. Sellainen saattaisi jopa mädännyttää koko kesän vaivan näön.

 

Tuoksu potpurissa on oleellinen elementti, väri on yhtä tärkeä ja rakenne— käytetyt materiaalit, niiden oivallinen yhdistely— on myös tärkeydessään samanveroista. Potpurien suunnittelussa nämä kaikki on otettava huomioon. Potpurien tekijät eivät periaatteessa voi kovin paljon keskittyä toteutusvaiheen kyseenalaistamiseen. Suunnittelu on vaativaa ajatustyötä, jonka aikana toteutus tapahtuu. Potpuriharrastaja löytää itsensä yllättäen aivan uusien asioiden parista, sellaisten asioiden parista, jotka eivät ennen harrastuksen aloittamista ole olleet hänen elämässään ja toiminnassaan ihmisenä ollenkaan häneen liitettyjä toimia. Tavaratalosta lähtiessään hänen ostoskärrynsä ovat täynnä punottuja koreja; tämä on esimerkki. Nykypäivänä potpurien harrastus on kuin runsaudenpulan ihannointia. Runsaudenpula on terminä sellainen, että ihminen, joka on kärsinyt puutteesta jollakin elämänalueellaan ei voi sitä täysin käsittää. Runsaudenpulaa ei voi havaita kuitenkaan, jos ei puutetta ja pulaa ole koskaan kärsinyt. Kaupoissa on yllin kyllin hajusteita, punottuja nauhoja, nyörejä, silkkiä, tilkkuja, koreja ynnä muuta, mitä alan asiantuntija arvostaa yli kaiken.

 

En aio koota potpureita ilman musiikkia, musiikki on tärkeätä. Pot-pourriharrastus vie ihmisen mukanaan, mutta järki on tärkeätä pitää mukanaan kaikissa toimissaan. Harkintaa on hyvä käyttää. . Työtä suunnitellessa moni työvaihe tulee jo tehtyä. Kevään ihanuuksien tapahtuessa luonnossa—luonnon vihannoituminen, lintujen laulu, valo, aurinko– potpuripussittaja miettii kaiken aikaa jo syksyä. Taitava suunnittelija nauttii suunnittelutyöstä täysin riemumielellä, siis keväästä.  

 

Potpuriharrastaja saa sunnuntain päiväunelleen viereensä pienen potpurityynyn,  joka tuoksuu kesältä koko talven. Vaivan palkkana on lepo, kesän tuoksu, kesän muistot, uuden kesän odotus. Voi Elämän kevät!

 

200605071757 copyright © Tarja Kaltiomaa