Verkkosivusto Tyhjäpaperi Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202410261507

 

Neljä vuodenaikaa ja totuuden säihke

 

Sinfoniassani, joka tapahtuu parvekkeella Etelä-Suomessa, on neljä vuodenaikaa, jokainen säveljakso kestää yhtä kauan.

 

Mikä on mielisinfoniani – se on Neljä vuodenaikaa. Miksi?

 

Ne eivät riitele keskenään, koska kestävät yhtä kauan. Ja kun edellinen päättyy, seuraava on vuorossa. Värien sinfoniaa, tuulen huminaa, valkoisten pilvilaivojen ohikulkua, taivaan sineä.

 

Kiertelin Helsingissä kirjakauppoja 1990-luvulla, kun oli lama kaikenlainen, oli rahapulalama, oli infoähkylama, oli työlama ja oli uhkaa elää ilman työtä, oli naislama, oli mieshama. Koin naislaman henkilökohtaisesti, koska ikää alkoi olla. Infoähky on kamala hermostosairaus, jossa ihminen alkaa luulla tietävänsä liikaa ja siten hylkii tietoa. Kävelin vanhaa Heikinkatua pitkin (nykyään Mannerheimintie) Lasipalatsin kohdalla. Väylä on siinä leveämpi ja Lasipalatsista on pääsy moniin liikkeisiin. Yksi liikkeistä oli kirjakauppa, jonkinlainen minimanitori, jossa olikin runsaasti kirjoja pinoissa kirjalaareissa ja hyllyillä. Vierelläni kulki yksi tämän maallisen maailman kauneimmista miesenkeleistä (en tosin nähnyt häntä, mitähän hänellekin nykyään kuuluu) ja hän  varoitteli minua näistä kaikista ähkyistä. Hän se oli, joka sanoi, että kaikki merkittävä on jo sanottu, joten minun on melko turhaa yrittää. En edes kovin halunnut yrittää (siis kirjoittaa mitään, siis kirjaa), vaan minäkin olisi tyytynyt ihan hyvin hänen mietteisiinsä, joissa oli kuitenkin kuin kulkuvalona hieman toivoa, minua varten.

 

Sen jälkeen kului vuosia, onhan minulla ehtoni, että työhön edes alkaa.

1990-luvulla olin hankkinut kotiin tietokoneen, jossa oli tiny muisti (pieni levytila, korppuasema) ja sitä käytettiin pelikoneena ja läksyjen tekoon. Milleniumin jälkeen vuonna 2001 hankin hieman pelittävämmän koneen, jolla sitten vasta aloin kirjoittaa.

 

Minkälaista on kirjoittaa säveliä, kuin näin sanoja, vain kirjoittaa ja sitten kuunnella. Se on luultavasti mahdollista jollakin tietokoneella. Tämän lauseen olen kirjoittanut nyt sanoina, valaisen sen ja siirrän säveliksi muuntavalle sovellukselle ja kuuntelen.

 

On valtavan hauskaa kirjoittaa kuitenkin ja kuunnella vaikkapa toisen ihmisen (?) puheena. Emme ole sentään Narniassa tai Talvikuningattaren palatsissa, siellä voitaisiin näin tehdä. Kuuntelemme siis vain koneella.

 

Syksy on meneillään, jo syksyn toinen kuukausi lopuillaan, kohta alkaa marraskuu, syksyn viimeinen kuukausi. Syksyn leiskuvat sinfonian värit voimakkaat ovat jo hiipumassa, maisema muuttuu värittömäksi, alkaa odottaa valkeutta, valkeaa lunta peitokseen.

 

Siihen valkeaan lumeen putoaa taivaalta tähti. Kimmeltää hangella kuin jalokivi. Totuuden säihke.

 

26.10.2024 Tarja Kaltiomaa