Tyhjä paperi Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202504101552

 

Marakasit

 

Marakasit, helistimet ja ravistettavat instrumentit taitavat olla lasten ensimmäisiä musiikin tuottamisvälineitä. Soittopelinä marakasia ravistetaan rytmikkäästi, ja sitä voi soittaa laulun tai muun soitannan tueksi rytmiä säätelemään. Pienet lapset ravistelevat helistintä jo kehdossa.

 

Valokuvausmatkalla pysähdyin ohimennen musiikkikauppaan, josta ostin viisi marakasia. Ne olivat yksinkertaista varrellista mallia ja niiden väreinä oli vaaleanpunainen, punainen, sininen ja vaaleansininen sekä keltainen. Myöhemmin täydensin soitinkokoelmaani mustalla varrettomalla marakassilla. Aiemmin käytössäni musiikin tuottamiseen on ollut vain shamaanirumpu, joka oli tuolla matkalla mukana auton takakontissa.

 

Myöhemmin marakaseista kehittyi keräämisharrastus. Löytöjä olen tehnyt yleensä kierrätyskeskuksesta, enpä juuri muistakaan, mistä muualta. Kierrätyskeskusten leluosastoilta olen löytänyt useita värikkäitä marakaseja. Kokoelmaani kuuluu nykyään oranssi ja puun värinen soitin. Musta varreton, jossa on vihreä tuotemerkki, edustaa marakassieni vihreää väriä. Suurikokoisina kokoelmassani on vaaleanpunainen marakassi, jossa on suuret valkoiset pilkut. Marakasit esiintyy yleensä monikkosanana, koska tavallisimmin soitetaan kahta marakasia kerrallaan. Suurten luokassa sitäkin suurempi kokoinen on tumman puun värinen helistin. Porkkana kuuluu kokoelmaani myös, ja vaikka siitä ei kuulu sisäistä ääntä, sillä voi kopsuttaa esimerkiksi pöytää. Samoin täysin pyöreä oranssisävyisen punainen marakassi kuuluu kopsuteltaviin soittimiin. Musta valkoisin pilkuin on varreton soitin kokoelmassani.

 

Kopsuttaminen pöytää vasten tuottaa melko kovan ylikäyvän äänen, mutta samaa oranssinpunaista kopsuteltaessa esimerkiksi runokirjan kanteen tuottaa jo pehmeämmän äänen. Kopsuteltavia marakaseja voi kopsutella vuoron perään ja siten saada elävää rytmikästä sointia aikaan.

 

Nyt voitaisiin kysyä, että milloin tällaisten soitinten soittamiseen kokoonnutaan. Tätä voisin kyllä harkita, mutta en toisten keräilijöitten kanssa. Itse asiassa asia on niin, että en ole koskaan muutaman ihmisen ollessa koolla kehdannut edes ehdottaa, vaikka mielessä toki on ollut.

 

Soittelen marakasejani silloin tällöin illoin.

 

Eräässä laatikossani on näitten soittopelien kummallisia serkkuja. Löysin ne taidenäyttelyn purkuvaiheessa ja otin haltuuni. Ne on tehty savesta ja soivat siinä missä muutkin helistimet. Harvoin niitä kilkuttelen.

 

Määritelmän mukaan Mikä on marakasi: ”Marakassi tai marakas (< port. maracá < tupi maraká), tavallisesti marakasit on idiofoneihin kuuluva lyömäsoitin, joita soitetaan yleensä kahta kerrallaan.” Idiofoni puolestaan on määritelty näin: ”Idiofoni tai autofoni on soitinluokka, johon kuuluvien soitinten ääni syntyy soittimen oman kiinteän massan (tai suurimman osan siitä) värähdellessä.” Myös kastanjetit kuuluvat idiofoneihin ja myös niitä soitetaan pareittain.

 

Marakasit ja niitten keräilyharrastus on mielestäni kuin taiteen marginaalissa puuhaaminen. Taiteen marginaalia ovat myös sellaiset projektit, joissa puretaan voimassa ollut taidetapahtuma. Tai lopetetaan taiteen tuottamiseen tarkoitettu toiminta purettavassa talossa. Puretaan taidenäyttely. Puretaan museon kokoelma. Kaikki päättyy aikanaan. Iloisempaa ja paljon enemmän huomiota saa tapahtuman alkuvaiheet, joissa haalitaan näytteille tulevaa esineistöä. Marakasit ja triangelit ovat taiteen saralla marginaalissa – lähes huomaamattomia välttämättömyyksiä.

 

10.4.2025 TK