Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202405251117

 

 

Päivän mietelauseet lauantaina 25.5.2024

 

Filosofia: Jotakin tavallista filosofisempaa kirjoitusta

 

Ihminen – kokija, tässä ja nyt – puhumassa iäisyyksistä. Puhumassa iäisyyksistä silloinkin, kun ei jaksaisi oikein edes tätä päivää.

 

Näin on. Iäisyys voi olla. Aika-avaruus ympärillämme, miksei iäisyyskin.

 

Moni tavallista ajattelevampi ihminen – niitä ei ole monia kuitenkaan – ilmaisee asioita kuin elämä olisi jotakin ihmisen ulkopuolella olevaa, jotakin jota voi tavoittaa tai ei oikein tavoita. Ihminen on kuitenkin oman maailmansa keskiö, maailmansa syy ja oikeutus. Ihminen kuitenkin maailmassaan yksi monista muista ihmisistä ja maailma tapahtuu ympärillä ihmisen ja maailman ehdoilla.

 

On suurena julkisena kysymyksenä, vaikuttaako ihminen maailmaan. Jokainen vaikuttaa omaan maailmaansa omassa keskiössään. Ehkäpä erityisesti ne ihmiset, jotka äityvät kysymään ja ihmettelemään maailmaa, itseään, ajattelemaan.

 

Maailma, avaruus eikä ihminen ole stabiliteetti.

 

Miksi me ihmisinä uhoaisimme, että alemme muuttamaan maailmaa?

 

Sama kuin olisimme puunhakkaaja, joka pilkkoo puita takkaan, että uhoamme, että nytpä lähden puita pilkkomaan. Mitä uhoamista siihen tarvitaan?

 

Ihminen ja hänen maailmansa muuttuu kuitenkin koko ajan, ja ihminen luonnostaan luo ja muuttaa maailmaa ilman ylimääräistä uhoakin.

 

Ihmisellä on elämänkaari, jonka jossakin kohdassa kuin piste siinä kaarella hän on elämässään. Lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus.

 

Itsekkyys kasvaa elämän myötä ja sen mittaan. Ihminen tottuu saamaan elämänlahjoja, Saamaan, saamaan.

Sitten vanhana, jos ei ole yhtään osannut elämässä myös nöyrtyä, tuntuu vaikealta joutua luopumaan. Henkiset ominaisuudet alkavat vähetä.

 

On alettu puhua julkisuudessa (tiedostavien lääkärien hätä) vanhuusiän sairauksista. Tällä asialla hätistellään suurenevaa maamme väestöä, vanhuusväestöä. Miksi vanhuusväestö suurenee. Nykyään on hyvät elinolosuhteet, ihminen tahtoo elää vanhaksi. Vanhuuden vaivat ovat monelle menneisyytensä tuttuja asioita, mutta koska juuri nykyään niin moni elää vanhaksi parantuneen kansanterveyden vuoksi, asiasta on tullut suurempi kysymys, koska se koskee yhtä aikaa niin monia. Onko maailma siis loppumassa?

 

Ei ole.

 

Maassa ihmisten tulee myös mukautua muutoksiin ja siihen, että väestörakenne muuttuu. Kyllä se muuttuu taas toisella tavalla joskus, ihmiset ovat nuoria ja kokemattomia kuten suurten ikäluokkien aikaan, paljon nuorisoa. Tuolle nuorisolle on pitänyt rakentaa taloja, palveluja, kaikkea mitä tarvitaan elämän kaarellaan.

Tuo suuri ikäluokka on nyt kokemassa vanhuutta. Juuri tuossa minunkin nenäni edessä. Nuoruuden idolini ovat minua vuosia vanhempia, vuosia vanhempia nuoria, kun itse olen tänä vuonna täyttämässä täydet 70 vuotta.

 

Mitä tarkoittaa elämän jatkuminen. Ihmisen Henkinen jatkumo. No, siitä lisää kirjassani Kristillinen filosofia.

 

Mutta asiaa voi toki fiilistellä. Ihminen saattaa rypistyä kuin rusina vuosien myötä, mutta jos ei kadota iloista mieltään, voi elämästä nauttia jokaisena päivänä, myös vanhana. Vanhuus on nuorekkaan sielun mielestä aina jossakin tulevaisuudessa, sitten joskus. Lahjat, joita on ehkä kokenut saavansa, henkiset lahjat, alkavat hiipua ja kadota, ehkä niitä jää jäljelle loppuun saakka, vaikka vähän haalistuneina, mutta on hyvä tuntea itsensä jokaisena päivänä eikä liiaksi antaa maailman viedä mukanaan.

 

Luen juuri kirjaa Vuosisadan matkustaja, joka on hyvin filosofinen kertomus elämänpätkästä, kuin ote kulumassa olevasta elämästä. Elämä on alkanut ja se jatkuu. Kuin huomaamatta se sisältää erilaisia muutoksia, jotka voi havaita kuin maailman muutoksina.

 

Siinä kirjassa on, että kertojana yksi kirjan henkilöistä ihmettelee, miksi nuoret eivät jää omalle paikkakunnalle, vaan kaikilla vaikuttaa olevan kuin hinkuna päästä maailmalle. Kiireessä ei ehdi edes itseensä tutustua.

 

Maailman kiireessä.

 

25.5.2024 Tarja Kaltiomaa