Aikaleima Copyright © Tyhjapaperi Tarja Kaltiomaa
TKK1202410202047

 

 

 

Ajankohtaista Verkkosivusto Tyhjäpaperi Copyright Tarja Kaltiomaa

20.10.2024

 

 

Kirja-arvio kirjasta ”Luther”

Kirjan nimi: Luther, kirjoittaja Olavi Kares, WSOY 1944

 

Uskonto ja uskonpuhdistus

Tänään 20.10.2024 sunnuntaina vietetään uskonpuhdistuksen muistopäivänä sitä päivää, kun Wittenbergin saarnamies ja teologian professori Martti Luther julkaisi 95 teesiään. Voi hyvin tänä päivänä sanoa, että Martti Luther oli aikansa visionääri ja profeetta, kun kirkolliset menot evankelis-luterilaisessa paikalliskirkossa Suomessa pitää sekä pyhyyttä että ihmisen arkea arvossa. Uskon tämän olleen Lutherin tavoitteena: ihmiselämän pyhittäminen ilman suuria ristiriitoja ja tunnekuohuja puolesta tai vastaan. Kirkollinen harmonia on hyvin toteutunut uskonpuhdistuksen myötä ja sen avulla palvellaan myös kotien rauhaa ja harmoniaa. Monet virret, joita kirkoissa nykyisin lauletaan ja soitetaan ovat jo vuosisatojen takaa ja siten tyynnyttävät ja rauhoittavat vakiintuneella sanomallaan nykyistäkin ihmiseloa.

Suomen valtion perustamisen ajankohtana maassa oli vallalla paljon erilaista levottomuutta ja itsenäisyyden perustamisen vuoden 1917 jälkeen maa olikin sisällissodassa. Noin reilut sata vuotta sitten on moni maa saanut itsenäisyyden ja niille on kirjoitettu perustuslakia ja pysyvää lainsäädäntöä ei tyhjästä nyhjästen vaan lainsäädäntö on perustunut jo olemassa oleviin lakikirjoihin. Kuitenkin näissä hyvissä lakikirjoissa esiintyy sellaista epätietoa ja epätietoisuutta, mikä on ollut aikansa ihmisten ja lainlaatijoiden epävarmuutta ja epätietoa. Suomen kielen käyttöön ottaminen viralliseksi kieleksi ja kouluopetuksen kieleksi on ollut ajankohtaista sivistyneistön työtä, mutta vanha puhuttu suomenkieli on näkyväksi kirjakieleksi tullessaan joutunut seuloihin jos toisiinkin ja siten muutamia sanallisia epäselvyyksiä lakikirjoihin on saattanut jäädä. Mielestäni olisi epäreilua esivanhempiamme mainittua sivistyneistöä kohtaan saivartelu siinä, että uskotaan vain painettua sanaa jättäen järjen käytön vähemmälle mitä tulee maassa harjoitettavaan uskonto- ja sen myötä kulttuuriperusteiseen elämäntapaan.

Näin reformaation päivänä on ilo lukea kirjasta Suomen oikeus- ja yhteiskuntajärjestys sivulta 187 maininnan maan evankelis-luterilaisen kirkon ja myös kreikkalais-katolisen kirkon olevan maan yhteiskuntajärjestyksen tärkeitä kulmakiviä. Tämä juontuu osittain maamme sijainnista ja osittain kristillisen kirkkokunnan historiasta. On olemassa näkökanta, jonka mukaan edellä mainitut kirkkokunnat ovat itsestään selvyys itsenäisen Suomen elämäntavan perustana.

Epäselvyys uskontoa koskien on siinä, että Suomessa pidetään yllä käsitystä, että maassa vallitsee uskonnonvapaus.

Oikeastaan ei voisi olla rauhanomaista valtiota tai maata, jossa sellainen tilanne olisi.

Tämä käsitys saattaa elää sen vuoksi, että joissakin tärkeissä maan perustuskirjallisuutta edustavissa kirjoissa näin sanotaan. Uskontokysymyksen kirjaaminen on ollut ilmeisesti vaikea kysymys itsenäistymisen aikanakin. Ihmisillä on ollut vahva pyrkimys elää omalla tavallaan, vaikka luonnonmukaisesta elämäntavasta siirtyminen valtiomuotoiseen elämäntapaan on ollut selvä pyrkimys. Usein on kuitenkin niin, että kakkua ei voi sekä säästää että syödä. Valtiomuoto on kirjattu pysyväksi. Valtion uskonto on kristillinen uskonto, jossa Martti Lutherin määrittämä reformiin perustuva uskontotraditio on ollut pitkään ennen itsenäistymistä aluksi lähes ainoa kansanopetuksen toimi. Siten voisi ajatella kansalaisten osanneen jo kauan hallinnoida omassa elämässään vapautta toimia ihmisenä oman mielen mukaisesti valtiojärjestyksen ja yhteiskunnan asettamien normien ja lainsäädännön mukaiseksi. Kansalaisten suhteen on valtiojärjestystä määrittävissä kirjoissa sekä yksilövapautta että vapauden rajoituksia koskevia säännöksiä.

Uskonto määrittää maan tai valtion alueella ihmisten elämäntavan ja maan kulttuuri perustuu maassa harjoitettavaan uskontoon. Uskonto on ns. pluraalisana, jossa tarkoitetaan, että uskonto koskee koko yhteisöä, kaikkia kansalaisia. Kirjoissa toki lievennetään janalla pakkovalta-yksilövapaus uskonnon käytännönelämän vaikutusta siten, että ihmisillä on oikeus kuulua eri uskontokuntiin. Kuitenkin erittäin tärkeä elämäntavan peruste on yksiavioisuus, johon perustuu maan oikeuskäytäntö, perheoikeus ja perintökaari. Vain tämän lainsäädännön puitteista Suomessa kuuluu käsitellä ihmisen suhdetta kanssaihmisiin perheen ja suvun jäsenenä. Toki lainsäädäntö ottaa huomioon myös ne ihmiset, jotka eivät kuuluisi perheeseen tai sukuun, nämä ovat lienee harvinaisia poikkeuksia.

Käsitteet usko ja uskonto ovat tarkassa seulassa sekoittuneet. Käsite usko on ihmisen oma usko itsestään ja ihmisen vapaus uskoa, miten mielii asioistaan. Käsite uskonto on siis pluraalisana, joka koskee muitakin ihmisiä ja yhteistä elämäntapaa maassa.

Evankelis-luterilaisuus uskontotraditiona käsittää Raamatun evankeliset kertomukset ja uskomisen siihen, että ihmisinä ajanlaskun alun tienoilla olemme saaneet vahvistuksen yksilöllisen elämän jatkumiseen. Ajanlaskun alusta on kulunut jo kalenteriajassa 2000 vuotta. Sinä aikana on yksittäisillä ihmisillä paljon muistamista ja paljon unohdusta. Sivistyneissä maissa on aina pidetty kirjallisuutta muistamisen perustamisena. Osa ihmisistä on aina olleet niin sanottuja kirjanoppineita, jotka ovat lukeneet ja tutkiskelleet ainakin Raamattua ja usein muitakin kirjoja ja siten laajentaneet näkemystään maailmasta siitä, mikä olisi vain omat elämänkokemukset. Hakukone kertoo kirjapainotaidon kehittymisestä näin: ”1400-luvun Euroopassa kirjat olivat ylellisyyttä. Vain rikkaimmat – kuningas, aatelisto ja menestyneet kauppiaat – saattoivat hankkia kirjoja, sillä yksi kirja maksoi tavallisen ihmisen vuosipalkan. Kaikki muuttui, kun Johannes Gutenberg vuonna 1450 keksi painokoneen.” Edellä sanotusta juontuu, että kirjojen lukeminen on ennen kirjapainotaidon keksimistä ja käyttöön ottamista ollut vain kuningashuoneissa ja luostareissa. Moni sivistystä vaaliva henkilö on vetäytynyt vuosisatojen saatossa luostarin suojiin, jotta voisi rauhassa keskittyä kirjojen antiin ja niitä lukemaan. Tavallisten lukemaan osaamattomien ihmisten on siten täytynyt tyytyä maailmankuvansa koristamisessa näitten kirjaviisaiden sanaan tyytyen.

Kristillisten maitten kuningashuoneitten tuottama historiakuva on värikäs ja moniulotteinen. Samoin historiaa on kirjoitettu harjoitettujen sotien ja rauhansolmimisen neuvonpidon kirjaamisen tärkeyttä ensisijaisesti vaalien. Voidaan tämän perusteella todeta, että Martti Lutherin reformityö on tuottanut rauhanomaisen elämisen mallin kaikelle kristikansalle. Ennen uskonpuhdistusta luostareissa ja kirkon piirissä uskonasiat ovat olleet köydenvetoa suuntaan tai toiseen, jolloin henkilöiden suora vaikutus kulloisenkin ajankohdan mukaisesti on ollut paljon suurempaa kuin nykyään uskonpuhdistuksen voimassa olon aikaan.

Onko uskonpuhdistus edistänyt niin sanottua maallistumista ihmisten elämässä? Mielestäni voidaan sanoa, että on. Ihmisten elämäntapa on rauhoittunut ja nykyaikainen melko mukava elämäntapa on mahdollistunut. Kun ihmisillä on elämässään hyvinvointia, myös henkisten asioiden hoitamiseen liikenee malttia ja aikaa. Maallistuminen ei liene ole paha asia silloin, kun ihmisarvoa kunnioitetaan ja ihmiset voivat elää hyvinvoivina ja työkykyisinä. Kirjassa ”Luther” (Olavi Kares 1944) kerrotaan, että Luther arvosti tavattomasti työn tekemistä ja että hänen määritelmänsä terveestä ihmisestä on työkykyinen ihminen.

20.10.2024 Tarja Kaltiomaa