Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202309211317

 

 

Ajankohtaista Verkkosivusto Tyhjäpaperi Copyright Tarja Kaltiomaa

28.9.2023

 

 

Uskonto ja usko: kaikenkattava kirkon katto

 

Suomessa julkisessa keskustelussa puhutaan palon uskosta ja uskonnosta. Usein sanotaan, että emme tiedä, mitä nuo sanat ja käsitteet tarkoittavat. Näin on sanottu elävässä tietokoneiden avulla tapahtuvassa julkisessa keskustelussa oman tietämäni mukaan ainakin kahdenkymmenen vuoden ajan. Ja radiossa. Kun kirjoitin kirjaani Kristillinen filosofia vuosien 2001 – 2005 aikana, kuuntelin paljon radiota. Radio pauhasi taustalla musiikkia virvoittavasti ja puhetta ihmetelläkseni. Nykyään kaikenlaisia keskustelunaiheita käsitellään maailmassa jopa globaalisti. Erilaiset uskomukset ja väittämykset ovat samassa keskusteluitten kattilassa kuin sekahedelmäsoppa konsanaan.

 

Halusin selkeyttää uskonto-käsitettä: Uskonto on elämäntapaoppia elämästä toiseen elettäessä. Uskonto määrittää maan kulttuurin ja elämäntavan. Suomen perusvaltiouskonto on kristillinen oppi, jossa kirkkolaitos noudattaa oppina evankelis-luterilaista uskontotraditiota. Suomessa on myös viimeisen emämaan ortodoksinen uskontotraditio tunnustettuna.

 

Valtio käsitteenä olisi liian vaikea kokonaisuus, jos sen alueella ei noudatettaisi sovittua elämäntapaa. Elämäntapa määrittää ihmisen perhe- ja sukumallin. Tärkein oppi kristillisyydessä on lähimmäisenrakkauden lisäksi yksiavioisuus: mies ja vaimo muodostavat perheen, jossa pariskunta yhdessä huolehtii perheeseen syntyneistä lapsistaan. Tämä perusyksikkö – avioliitto – on perustana kaikelle yhteiskuntatoiminnalle ja ihmisten elämänlaadulle maassa.

 

Valtio luo ihmisten elämälle kehyksen, jossa ihmiselämää eletään. Luonnehdin asiaa edellä mainitun kirjoitusajankohdan tuottaminen miettein valmiissa ja painetussa kirjassani Kristillinen filosofia (Mediapinta 2021, 2022 omakustanne palvelusopimuksella Tarja Kaltiomaa).

 

Usko voi olla ihmisen oma asia, kun uskonto on yhteiskunnan asia.

 

Ihmisellä on oikeus omaan hengelliseen elämäänsä ja omaan sisäiseen uskoonsa.

 

Ihmisellä on oikeus uskoa itsestään, niin kuin uskookaan.

 

Kirkon kattojen alle sopii monenlaista uskoa. Kirkko toimii ja toimittaa uskonnon oppia sen mukaan kuin kristillisessä kirkkolaitoksessa on jo vuosisatojen ajan toimitettu. Kirkollinen kristillinen oppi on uskoa Jumalaan ja Jumalan kolmiyhteyteen. Uskonnon harjoitus perustuu raamatullisiin kertomuksiin ja kirjana Raamatun pyhyyteen. Käsitykseni mukaan lähes kaikki, mitä suomalaisessa kirkossa puhutaan, nojaa Raamattuun ja siten siis kirjoitettuun sanaan. Näin on kirkollisessa opissa ollut jo kauan.

 

Yhteiskunnan (ja siis valtion) kannalta kirkko yhtenäistää ihmisten elämäntavan siten, että perhe perustetaan kristillisen periaattein ja sukukartta on oikeastaan maailmalla yleisesti tunnustettu ja tunnettu sukukartta.

 

Suomen alueella on useita heimoja (savolaiset, karjalaiset, hämäläiset, pohjanmaalaiset, lappalaiset jne.). Nämä olisivat ja ovat saattaneet olla suomenniemellä sopuisia ja/tai riitaisia keskenään. Lisäksi suomen alue idän ja lännen kohtauspaikkana on aina houkutellut asujaimistoa eri puolilta Eurooppaa, idästä ja lännestä. Yhtenäinen kirkko luo yhtenäisen valtion. Näin on Suomen osalta tapahtunut. Silti eri puolilla Suomea voidaan kunnioittaa erilaisia eri elämäntyylien ja elämäntapojen dekoratiivisia tapoja ja perinteitä. Tämä voi olla sopuisasti, kun perhe-elämä tapahtuu kristillisen uskonnon mukaisesti. Siten olemme saavuttaneet rauhan suomalaiseen yhteiskuntaan ja siten on ollut mahdollista melko lyhyessä ajassa kehittää maahamme hyvinvointivaltiomalli muiden Pohjoismaiden tapaan. Viime vuosisadan sodat rasittavat vielä kansalaisten terveydentilaa, sekä henkistä että fyysistä, perimmehän me ihmiset vaivojamme jopa esivanhemmiltamme. Rauhan ja hyvinvoinnin ylläpito maassamme varmistaa ihmisten hyvää terveydellistä kehitystä.

Sosiaalisessa mediassa tärkeistä aiheista on syytä keskustella maltillisesti. Maltilliseen keskusteluun kuuluu rohkeus sanoa oma mielipide, silloin kun se on tarpeen, sekä taito ja maltti kuulla (myös lukea) toisen ihmisen mielipide käsillä olevasta aiheesta.

 

Keskusteluitten ja keskusteluilmapiirin ”rivien välistä” voi usein lukea, että moni keskustelu käydään hyvin lyhytnäköisesti – lyhyellä aikajänteellä. On kuin olisi vaikeata tai melkein mahdotonta uskoa maailmaan ja sen jatkuvuuteen. Kirjassa Kristillinen filosofia yhtenä lukuna on Ihmisen henkinen jatkumo. Hieman samassa hengessä, missä kristillisessä opissa puhutaan lähimmäisenrakkaudesta, toivon ihmisten tutkailevan sydäntään oman henkisyytensä puolesta. Voiko kyseessä oleva ”minä”, ajattelija itse, päätyä henkilökohtaiseen tulevaisuuden uskoon. Tämän asian vahvistuminen mielessä voi avata ja avartaa ajattelua myös maailman jatkumisen hyväksi. Jos ”minä” elän tulevaisuudessa, myös maailma on tulevaisuudessa. Elämä voi jatkua, ja maailma voi olla pysyvä ilmiö, ihmisten maailma myös jatkossa ja tulevaisuudessa.

 

Uskoamme saattaa horjuttaa kuolema ja sodat. Kuolema ja sodat ovat nykyään nähtävillä televisiossa, sekä menneet sodat että tapahtumassa olevat. Ihmiset näkevät kuolemaa, joten on ehkä vaikeata uskoa elämän jatkuvuuteen. Uskonnossakin kyse on myös ihmisen omasta uskosta. Itsetuntemus on länsimaalaiselle ihmiselle joskus tärkeä uskon vahvistamisen henkilökohtainen asia.

 

Filosofisen keskustelun ydinasioita on erilaiset henkiset arvot ja kristillisessä elämänopissa ylimpinä ovat usko, toivo ja rakkaus. Edellä mainitussa kirjassani luettelen ja käsittelen useita elämänarvoja, jotka näiden tärkeimpien lisäksi ovat vahvistamassa ihmisen ja ihmiskunnan arvostusta ja jatkuvuutta. Maailma on ihmisille tärkeä.

 

28.9.2023 Tarja Kaltiomaa