Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202406301220

 

 

Ajankohtaista Verkkosivusto Tyhjäpaperi Copyright Tarja Kaltiomaa

29.6.2024

 

Kaikki tahtoo – leiskuvat lehdet 2!

 

Nykyaikainen psykoterapia on kehittynyt oivalliseen suuntaan, kun siihen sisältyy ajatus potilaan paranemisesta. Vielä viime vuosisadan loppupuolella psykiatrian hoitohenkilöstöllä on ollut käsitys, että mielenterveyden horjumisesta tai järkkymisestä ei voi parantua ja että potilas on koko loppuelämänsä ajan vain potilas, jonka lääkekuuria lääkäri säätää. Mielenterveyden palveluissa psykiatrin tutkinto oikeuttaa myös farmasiakeinoihin potilaan hoidossa, psykologi voi käyttää tunnettuja terapiamuotoja, joihin psykologi ei voi määrätä lääkettä. Potilastiimiin kuuluu yleensä sekä psykiatri että psykologi. Tärkeää on, että hoitotiimissä on myös sosiologi, joka huolehtii siitä, että potilaan taloustilanne on myös paranemista edesauttavalla tasolla. Jos potilaalla on esimerkiksi konkurssi- tai häätöuhka, paraneminen voi edetä, kun potilaan tilannetta helpotetaan talouden hoitamisessa.

 

Nykyaikainen henkisten ongelmien hoito-ohjelma ei enää voi perustua käsitykseen, että potilas ei paranisi. Kerron asiasta lisää e-kirjassa Antropologia psykologian taustalla. Hoito-ohjelman päämäärä kuuluu määritellä potilaskohtaisesti. Parantuneeksi potilas voidaan määritellä, kun hän kykenee itsenäiseen aikuisen ihmisen elämään. Työelämässä voi olla mahdollisuus tehdä työtä, mutta se voiko potilas osallistua työelämään koettuaan raskaita henkisiä vaiheita ja joutuessaan psykiatrian piiriin potilaana, on potilaskohtainen ohjelma, jossa parantunut terve potilas voi itse määritellä osallistumisensa mahdollisuudet. Käsitykseni on, että ihminen on muutakin kuin talouselämän ratas, joten jokaisen terveen ihmisen määritys ei voi olla kuntoisuus olla elämässään yrittäjä tai palkollinen. Suomalaisen yhteiskunnan tulee psykiatrian (ja psykologian) hoitotyön tavoitteena pitää sitä, että onnistunut hoitotyö tuottaa potilaalle sellaisen statuksen, että hän voi elää itsenäistä aikuisen ihmisen elämää, jossa talous on turvattu muutoin kuin osallistumalla työelämään. Työelämään osallistuminen on mahdollisuuksien mukaan potilaan omaehtoinen päätös tai tavoite, jonka hän voi itsenäisesti tervehdyttyään toteuttaa.

 

Nykyaikaisessa potilastyössä psykologian keinoin edetään niin, että hoito-ohjelmaa pidetään yllä potilaan tukena hänen elämässään.

 

On käytössä jo monia terapiamuotoja, joissa on ulkoisen ohjaamisen käytäntö sen sijaan kuin esimerkiksi 1800-luvulta alkanut ja vielä 1900-luvulla käytössä ollut potilaan sisäisen maailman tutkiminen on ollut hoito-ohjelman runkona.

 

Nykyaikaisessa terapiassa potilaan tilannetta ohjataan muilla keinoin, kuin pelkästään psykoanalyysin tyyppisellä keskusteluohjauksella. Keskusteluohjauksessa tai psykoanalyysiin perustuvassa terapiassa tunkeudutaan kohti potilaan psyyken saloja ja yritetään selvittää niitä. Kun ihmiseen luotetaan ja tutkimus kohdistuukin hänen ympärillään oleviin asioihin (vaikuteympäristöön) potilaan ahdistelu vähenee ja paranemistoiveet vahvistuvat.

 

Näitä muita terapiamuotoja ovat taideterapia, kuvaterapia mm. valokuvaterapia, liikuntaterapia, ryhmäterapia jne. Moni terapiamuoto sopii myös itseohjelmaksi, jossa jo kuntoutunut henkisistä vaivoista kärsivä potilas voi parantaa henkistä vointiaan myös omin voimin. Näistä olen kirjoittanut kirjassa Kristillinen filosofia.

 

Tämän kirjoituksen tarkoitus on valaista käsitettä vaikuteympäristö. Siinä potilaan vaikuteympäristöä analysoidaan, jotta potilaan huomiota voidaan ohjata tarvittaessa paranemisen suuntaan. Tämä hoitokäytäntö ja -terapia sopii erityisesti nuorten potilaitten ohjaamiseen. Tässä terapiassa ei tuijoteta ihmisen henkistä minää ja hänen sielullista tilaansa tai sen sisältöä. Hienovaraisesti selvitetään keskustelun tai potilaan vanhempien tuen avulla, minkälainen potilaan vaikuteympäristö on. On mahdollista jo terapian alkuvaiheessa terapeutin havaita, voidaanko tämän potilaan tapauksessa pelkkää vaikuteympäristöä korjaamalla saavuttaa henkisen paranemisen vaiheita.

 

Nykyaikana jo nuoria ihmisiä kohtaan on ollut jopa yhteiskunnallisten toimijoitten taholta vaatimus osallistua niin sanottuun seksiin. Siksi onkin nähtävissä yleisiä oireita, että kaikki ei ole kunnossa monien ihmisten kohdalla. Tiedotusvälineet näyttävät hyväksyneen sodomian ja vääristyneen vietin houkutukset julkisesti (ns. nykyinen homo-ohjelma). Tämä tila tai tilanne on vaikuteympäristönä haitallinen ihmisen psyykelle ja jo niin sanotun pride-tapahtumaan liittyvän ihmislajiin kohdistuvan virheellisen käsitysvyyhdin korjaaminen yleisesti korjaa monen henkisistä oireista kärsivien ihmisten paranemisen mahdollisuuksia. Olenkin ehdottanut, että henkilö, joka ei ole varma sukupuoli-identiteetistään voisi saada lääkärintodistuksen, jossa hänet vapautetaan perheen perustamisen vaivasta kokonaan. Ihmisellä voi olla isoja pelkoja perheen perustamisen suhteen joko fyysisen tai henkisen syynsä perusteella. Tällaisia ihmisiä on vedätetty omaksumaan sellainen identiteetti, jossa he voivat elää kuin yhteiskunnan ulkopuolisina ihmisinä näkyvästi edelleen vedättäen sukupuoli-identiteetiltään epävarmoja ihmisiä yhteiskunnan normielämän ulkopuolelle. Kuitenkin kuin julkisen tiedotuksen hyväksymänä ja näyttävästi. Jopa lainsäädäntö on vääristetty tämän mielenterveydellisen ongelman kantamiksi. Kaikesta hyvästäkin yhteiskuntaohjauksesta ja terapiallisista keinoista huolimatta nykyaikana on korostetusti alkanut elää väite, että ihmisellä ei olisi henkisyyttä. Tällainen asenne yhteiskunnassa on tuottanut monelle yksilölle hankalan tilanteen, ja palaaminen normielämään on vaikeutunut vääristyneitten yhteiskunnallisten ohjausten vuoksi. Ihmisellä toki on vain yksi kulumassa oleva elämänsä, mutta kun yhteiskunta pysyy normien mukaisena ja normaalina, paraneminen ajan myötä satojen ja tuhansien vuosien aikana pysyy tai tulee mahdolliseksi, kun taas sellainen (pitkäaikainen henkinen) paraneminen henkisesti pitkäaikaisessa ohjelmassa, joka on ihmisten normaalia elämää, vaikeutuisi, jos yhteiskunta ei saa olla normaaliperusteinen.

 

Jos ihmisten yhteiskunta tai elämäntapa ei saisi olla normaali tai normaalien normien perusteinen (normaali avioliitto miehen ja naisen kesken), näkisimme tulevaisuudessa perhe-elämästä luopuneita yhä enenemässä määrin. Jos nyt luovutamme vääristyneen vietin omaaville ihmisille vapauden perhe-elämästä, säästämme yhteiskunnan normaalin käsityksen ja siten sen perustan, missä ihmiset voivat parantua ja elää terveenä sekä fyysisesti että psyykeltään.

 

Vääristyneen vietin omaava henkilö saattaa olla fyysisesti terve ja hänelle osallistuminen työelämään on kuin parantavaa terapiaa. Vapauttaminen perhevelvollisuuksista tekee hänelle mahdolliseksi osallistua työelämään ja yhteiskuntaan muutoin kuin aikuisena perheen perustajana. Psyykkinen tila kohentuu ja ihminen voi elää tuottavan ja hyvän elämän pakoilun ja estyneisyyden sijaan. Estyneisyyttä toki voi olla vääränlaista elämäntapaa kohtaan ja potilaan tila helpottuu, kun voi rehellisesti olla oma itsensä kuitenkin elämässään. Seestyneisyys seksitilaisuuksien etsimisen sijaan tervehdyttää sekä henkisesti että fyysisesti ja saattaa luoda ihmiselle sellaisen luovuuden tilan, jossa fyysistä kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa ei edes kaipaa elämäänsä.

 

Yhteiskunnallinen vääristynyt käsitys on muutoinkin seksivaatimusten taustalla. Kahden ihmisen, miehen ja naisen hedelmällisyysiässä avioliiton solmimisineen on tarkoitettu suvun jatkamistoimeksi, ei yleiseksi ihmisten väliseksi toiminnaksi. Vääristynyt väite, että seksuaalinen kanssakäyminen olisi tarpeellinen muutoin, elää nykyisessä yleisessä vaikuteympäristössämme.

 

Miksi nykyaikana julkisuudessa tapahtuva pride-toiminta on niin näyttävää ja näkyvää? Tämä on itseään toteuttavaa vaikuteympäristö-kehitystä, jossa vääristyneen vietin kulttuuri näkyy yhteisöllisenä oireiluna. Usein jo yksilönkin terveydestä poikkeava oireilu tuottaa huomiota vaativaa käytöstä. Pride-ohjelmassa kyse on (ollut) joukkohysteriasta, joka on lientynyt toki sen hyväksynnän myötä. Sitä pidetään nykyään harmittomana ja oikeutettuna, koska siihen osallistuvat pitävät toimintaansa (eri syistä) hyväksyttynä. Aikansa kutakin. Jos kuitenkin julkisen tiedotuksen pohjavirta suuntaa kohti tervettä ja normaalia elämäntapaa, pride-kausi edelleen laimentuu eikä enää ole samanlainen yksilöön kohdistuva uhka enää.

 

Vaikuteympäristö nykyaikana, jossa suurin osa kansalaisista on lukutaitoisia, koostuu lehdistön lisäksi myös kirjallisuudesta.

 

Nykyään on nähtävissä ihmisen psyykkistä terveydestä kiinnostuneelle runsaasti sellaista ilmentyvää, jossa nähdään korostuneena puolustautumisreaktioita sellaisten ihmisten parissa, jotka haluavat suojautua vähemmistöksi. Vähemmistöiksi luonnehditaan niin paljon suomalaisia, että onkin jo kulunut kotva, että olisi edes mainittu muita ihmistyyppejä tai -ryhmiä, jotka olisivat muuta kuin vähemmistöä. Samaan aikaan puhutaan sananvapaudesta. Herkästi puolustautuvat ja reagoivat vähemmistöt ovat rajaamassa sananvapautta samaan aikaan, kun he sitä itselleen vaativat.

 

30.6.2024 Tarja Kaltiomaa

 

Kirjoitussarja jatkuu edelleen vaikuteympäristö-käsitteen valaisemisessa ja käsittelen edelleen julkista mediaa vaikuteympäristöä koskevana esimerkkinä.

 

Ps. Politiikassa oli syntynyt käsite talouden kestävyysvaje. Motiivini tässä kirjoittamisessa on, että pitää välttää yhteiskunnassa biologisen kestävyysvajeen liiallinen kasvu. Poliittista kapulakieltä on yleisesti tyyli ”välttää jonkin kasvaminen”. Ehkä tämä ymmärretään kuitenkin oikein ja oikeana huolenaiheena myös poliitikkojen parissa.