Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202601130840

 

 

 

 

Ajankohtaista Verkkosivusto Tyhjäpaperi Copyright Tarja Kaltiomaa

13.1.2026

 

Filosofia ja yhteiskunnallinen sananvapaus

 

Alkuun kysymys: Onko sananvapaus yhteiskunnallinen oikeus nykyään, elämme 2000-tuhatluvun alkua, vai onko sananvapaudessa kysymys niin sanotusta lehdistön vapaudesta?

 

Totutusti blogikirjoittajana jo vuodesta 2012 alkaen ja sitä ennenkin verkkosivujulkaisijana vuodesta 2006 alkaen, tarkistan aluksi kirjoituksen sisältökysymyksen internetin avulla.

 

Suomen lainsäädännössä otsikosta poiketen ei sananvapautta sanota yhteiskunnalliseksi sananvapaudeksi, vaan sananvapaudeksi, joka on jokamiehen perusoikeus. Jokamiehen oikeudet on erityinen käsite, joka yleiskielessä on muuntunut jokaisen oikeuksiksi. Sananvapaudesta säädetään Suomen kansalaisen oikeuksina. Laissa sananvapaus tunnustetaan laajaksi kansalaisoikeudeksi, mutta Suomen lainsäädäntö on kehityksellisesti erittäin kerroksellista, joten yksittäisen tapauksen oikeudellinen käytäntö vaatii laajan suomalaisen hallinto- ja oikeusjärjestyksen läpikäynnin hyvän oikeuskäytännön tuntemuksen avulla. Laajat oikeudet voivat toteutua jokaisen kansalaisen mielipidevapautena, mutta julkaisijan vastuu eräiltä osin on omantunnon kysymys ja eräiltä osin rajattu myös siten, että yleistä yhteiskunnallista kansalaisturvallisuutta ei sananvapauteen vedoten pidä rikkoa. Toisaalta yhteiskunnan hallintoelimiä ei pidä käyttää yksittäistä kansalaista vastaan. Sananvapauden taustalla on perustuslain säätyerivapauksien pitäminen omantunnon asiana, eikä niitä ole kumottu niiden voimassa ollen. Tämäkin kuuluu yksittäistapausselvityksiin.

 

Suomen lainsäädännön kokonaistarkastelussa voidaan ottaa huomioon kansalaisen omantunnon mukainen vastuunkanto ja siten jokaisella kansalaisella on myös oikeus tuoda esille omantunnon ja sananvapauden laajojen oikeuksien myötä kansalaishuoli yhteiskunnallisesta ja oikeudellisesta ilmapiiristä pelkäämättä viranomaistuomiota huolen ilmaisemisesta.

 

Internet on tuonut lainsäädäntätietoisuuden suoraan näppituntumaan. Yksittäistapausten ja sananvapauden merkityksen selvittämiseen ei riitä vain hakukoneiden tulosten lukeminen, vaan jotta saa sananvapaudesta syvällisemmän käsityksen, asiasta kiinnostuneen on tärkeää lukea lainsäädännön perusteet painetuista kirjoista, vaikka kirjojen painovuosi ei olisi ihan uutuuskirjan tasoa. Päinvastoin. Kunnolliset ja tarkoin harkitut lakikirjat ja niiden tulkintaa koskeva kirjallisuus on tuotettu jo ennen internetin laajaa käyttömahdollisuutta. Sananvapaudesta ja sen merkityksestä kiinnostuneen kansalaisen ja viranomaisen on tärkeää ”jalkautua” lukemaan asiaa koskevat kirjat yleisissä kirjastostoissa, jos niitä ei ole omassa kotikirjastossa.

 

Julkisesti sananvapautta harjoittavalla henkilöllä on siis sekä omana turvanaan sananvapautta puoltava lainsäädäntö että myös sivistyksellinen vastuun taakka, oma omatuntonsa. Sananvapauden venho keikkuu milloin järven selällä turvallisesti kulloisenkin aihepiirin tuntumassa, milloin laajoilla merialueilla koskien ei pelkästään omaa maatamme ja sen turvallisuutta, vaan ulottaen venhon aironsa myös maan rajojen ulkopuolelle. Ennen internetin tuomia uusia mahdollisuuksia, joita on esimerkiksi sosiaalisen median ohjelmistot kuluttajien käytössä, sananvapauden rajoittamista ei tarvinnut pohtia ehkä lainkaan. Julkinen lehdistö ja vielä televisiokin on ollut tavallisen kuluttajan sananvapauden käytön ulkopuolella käyttää vapautena ilmaista itseään ja mielipiteitään. Tavallinen kansalainen, sittemmin usein kuluttajaksi mainittu henkilö, on ollut medioiden eli lehdistön ja television omistajien rajaama mielipiteensä ilmaisussa. Tämä tarkoittaa mielestäni, että kovin paljon ei ole tarvinnut säätää rajoituksia mielipiteen ilmaisulle, vaan rajoitukset ovat olleet teknisen kehityksen todellisuuden ja edellä mainittujen lehdistön (nykyään median) omistajien varassa. Tilanne on sananvapauden osalta kokenut luonnollisen tekniskehityksellisen murroskauden noin neljän edellisen vuosikymmenen aikana.

Nykyään voitaisiin omantunnon ja sivistyksellisen opetuksen kattavan edelleen hyvin koulutettujen ihmisten ja siis kansalaisten vastuun kannon. Tätä lammaslaumavastuuta varjelee kirkkolaitos, joka on Suomen lainsäädännön julkinen ja tunnustettu vartija. Papilla on henkisessä mielessä yhteiskunnallinen paimenvastuu, joka on länsimaisen kristillisen uskonnon myötä taustavaikuttajana kaikessa lainsäädäntätyössä ja edelleen laintulkinnan moraalisena vartijana. Tämän näkemyksen korostaminen tai häivyttäminen on julkisuuden venhon purjeissa nähtävänä erilaisten yhteiskunnallisten virtausten ja tuulien heiluttamana purtena. Sananvapaus on siis yhteiskuntamoraalin säädöissä ja siten sananvapauden käyttäjien valvomaa toimintaa maassamme.

 

Kirjassani Kristillinen filosofia, joka on vapaan kirjoittajan näkemys kristillisen uskonnon yhteiskuntavaikutuksesta länsimaisen ihmisen elämäntapaan ja kirjoitettu vuosina 2001 – 2005, on luku Mediatiedotuksen vaikutus ihmiseen. Tässä erikseen e-kirjan saatavana olevassa kirjoituksessa ja kirjan Kristillinen filosofia erillisenä lukuna 2 kerron syvällisemmin yhteiskuntamoraalia vasten julkisesti kirjoittavan henkilön vastuusta suoraan toisia ihmisiä kohtaan. Mitä tarkoitan toisia ihmisiä kohtaan. Kirjassa tuon esille käsitteen vaikuteympäristö, joka on suoraan seurausta valistuskuninkaallisten ja valistusfilosofien aikanaan tuottaman unelman täydellistymisestä. Valistusfilosofien unelma kansalaisvapauksista ja kansalaisten omaehtoisesta vastuusta yhteiskunnassa on toteutunut Suomessa hyvin oppivelvollisuuden myötä. Julkisuus aiemmin lehdistön ja television toteuttamana ihmisten vapaa-ajan sisältönä ja nyttemmin erittäin vuorovaikutteinen internetin tuoma uusi mahdollisuus vaikuttaa toisiin ihmisiin sosiaalisen median avulla on ollut vapauttavana tekijänä ihmisten henkisen ahdistuneisuuden liennyttävänä mahdollisuutena ilmaista itseään toisille muutoinkin kuin puhumalla ihmisille. Lisäksi kansalaisella on luonnolliset vapaudet osallistua tai olla osallistumatta yleisen tai rajatun median vaikutukseen eli valita oma vaikuteympäristönsä aikuisena ihmisenä. Kaikilla aikuisilla on yhteiskunnallinen vastuunsa nuorten ja lasten vaikuteympäristön osalta. Hyvänä kasvatusperiaatteena lasten ja nuorten osalta on valmentaa kasvavaa nuorisoa osallistumaan ja jopa sopeutumaan yhteiskuntaan, jotta yleisesti yhteiskuntarauha voi pysyä hyvänä. Mielestäni Suomen osalta tämä tavoite on toteutunut melko hyvin.

 

Tiedottamisen ja julkisuuden sananvapausvenho keikkuu hienosti ja rauhallisten tuulten keinuttamana sisäjärvillä ja jokien virtauksissa.

 

Nyt on nähty venhojen keikuskelevan vieläkin vapaammin kansainvälisillä merialueillakin. Voi vain kansalaisena uskoa ja toivoa kasvatukselliseen yleiseen moraaliseen aikuisihmisten vastuuseen siellä, missä henkilö suomalaisen lainsäädännön mukaista sananvapautta käyttääkään. Ulkomaitten osalta sananvapautta käyttävän henkilön tulee tuntea kansainvälinen lainsäädäntö ja yleinen eurooppalainen ja kristillinen yhteiskuntamoraali ja yhteiskuntaperiaatteet eri maiden lainsäädäntöineen. Kun Suomi on mukana Euroopan Unionissa, on luonnollista, että Suomen edustajiksi valitut henkilöt tuntevat koko tiedottamisen kentän vastuut ja vapaudet ja edustavat pientä Suomeamme tietoisena laajasta vastuustaan rauhan ja yleisen elämän vakauden turvaamiseen tarkoitetun yhteiskuntamallin puolustajana ja vastuullisena sananvapauden käyttäjänä. Kun on annettu laajat valtuudet, kyse on myös mahtavasta aseesta, jonka käyttämisessä tulee vastuunsa tuntea. Joku on joskus sanonut, että mahtavin ase on kynä. Maailma on kehittynyt ja rakentunut perusasioitten päälle kerroksittain ihmiselämänä maan päällä. Symbolisesti liikkumista ja liikkumisen vapautta edustaa edelleen hevonen ja Suomessa myös härkä. Laulussa sanotaan, että Tuu tuu tupakkarulla mistä tiesit tänne tulla? Tulin pitkin turun tietä, hämäläisten härkätietä. Kulkemiseen tämän mukaan ennen hevoskasvatusta on käytetty härkiä. Samoin symbolisesti oikeus kynän käyttöön ja kynän käyttämisen mahdollisuudet ovat perusta myös internetin mahdollisuuksiin käyttää kansalaisen sananvapautta. Tässä kannattaa aina pitää mielessä, että aateluus velvoittaa. Ihmisen henkisesti jatkumossa itsestään kannattaa tunnistaa aateluutensa, jolloin myös vastuu ja moraalitietoisuus ovat kuin äidinmaidossa perittyjä luonteen ominaisuuksia. Suomalaisissa kansalaisissa tämä näkyy perheen ja suvun lukemisharrastuksessa. Kun perheen aikuiset pitävät kodissa kirjastoa, nykyään vaatimattomammin kirjahyllyä, jälkipolvi näkee vanhempien esimerkin lukea kirjoja ja kirjallisuutta. Kirjat ja kirjallisuus edustavat suomalaiskodeissa sivistystä. Kynän käyttäminen ja siten sananvapauden kansalaisoikeuksien käyttäminen mielestäni edellyttää lukeneisuutta. Kodeissa kirjojen lukemista kannattaa vaalia ja ylläpitää. Lukemisen voidaan katsoa olevan lasten tärkein harrastus ja lapset kannattaa jo pienestä pitäen ohjata lähikirjaston asiakkaiksi vanhempien valvonnassa ja vastuulla tietenkin. Suomi tarjoaa kansalaisille laajat kansalaisoikeudet, mutta niiden käyttäminen ja käyttämisen rajoitukset ovat jokaisen aikuisen kansalaisen vastuulla, vastuulla myös oppia niitä käyttämään.

 

13.1.2026 Tarja Kaltiomaa