Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202309171712

 

 

Ajankohtaista Verkkosivusto Tyhjäpaperi Copyright Tarja Kaltiomaa

17.9.2023

 

Visiteeraus sisarusten Martta ja Maria luona

 

Missä mielessä  otsikon aihe on ajankohtainen? Aihe oli jostakin syystä pyörinyt mielessäni viime päivinä ja tänään aihetta käsiteltiin kirkossa saarnan aiheena.

 

Saarnassa esitettiin, että mikä noin 2000 vanhassa vierailussa on niin merkittävää, että se herättää kysymyksiä tänäkin päivänä. On melko tavatonta, että vaikka vierailussa sinänsä ei olisi mitään merkittävää, vierailun muistaminen nykyäänkin. Me nykyajan ihmiset olemme (vielä) hieman sokeita itsellemme ja sille merkitykselle, mikä meillä on tarinoitten – vanhojen ja uusien – kuulijoina ja ihmettelijöinä. Saarnan tänään kirkossa kuultuani, voisin vain sanoa, että juuri tuo on se ihmeellinen asia, vaikka onkin niin tavattoman arkipäiväinen asia, joka tapahtuu tuon tuostakin jos kenenkin keittiössä, tai olohuoneessa, jossa on saareke, tai tupakeittiössä, joka sijaitsee kaupungissa, tai maalla tupakeittiössä. Tavattoman arkista.

Tarina on niin arkinen, että jokainen sen kuuleva nykyajan nainen varmaankin pyrkii miettimään, onko Martan vai Marian rooli itselle sopivampi.

 

Voisin kuvitella nykyajan miehen, jos tarinaan mielenkiintoaan käyttää, miettivän, että molemmat naiset toimivat ihan hyvin.

 

Kirkossa kuullussa saarnassa pohdittiin Martan osuutta – miksi taloon tullut miesvieras moitti häntä. Siinä pyöriteltiin, että yksi on tärkeämpää asiana. Nykyään puhutaan julkisesti paljon yhdenvertaisuudesta ja siinäkin kysymyksessä vain ohitetaan asia ja/tai hyväksytään sellaisenaan, pureutumatta sen syvällisemmin aiheeseen.

 

Martta puuhasteli tarjoilujen parissa, mutta hän oli sitä ennen saattanut kirjoittaa taloon tulleelle vieraalle kirjeen. Kirjeen sisältö on saattanut olla miesvieraan mielessä, ja hän on saattanut kertoa siitä tutummalle sisarukselle Marialle. Martta silloin ehkä tilannetajun vastaisesti häiritsi heidän keskusteluaan pyytelemällä sisarta avukseen.

 

Marian (Magdalena?) tarkoituksena on ollut oppia miesvieraan puheesta jotakin tärkeää, siksi heitä ei ole saanut häiritä. Toisaalta Marian käytös viittaa myös siihen, että hän piti miesvierasta sulhasenaan. Käyttäytyminen vierailun aikana on ollut tuolloin rennompaa kuin noin reilut kaksi sataa vuotta sitten, kun käytösnormit ylhäisö on ominut Jane Austinin kirjoista – tai päinvastoin.

 

Toisin kuin nykyään asiat yleensä mielletään, nuo Jeesuksen aikaiset ihmiset ovat olleet ylhäisöä, ja heistä kertovat tarinat ovat olleet tarinoita ylhäisistä ihmisistä – nykyisten kuninkaallisten tasoisista ja vertaisistaan.

 

2000 vuotta sitten tarinoita kerrottiin ja säilytettiin muistiin merkittyinä samoin periaattein kuin nykyäänkin. Lehdistö nykyään kertoo kuninkaallisista ja julkisesti esiintyvistä taiteilijoista ja näiden elämästä.

 

Miksi me nykyajan ihmiset pidämme ikään kuin tavanomaisena noiden sisarusten ja heidän vieraansa elämäntasoa? Miksi emme heti käsitä heitä rikkaiksi ihmisiksi?

 

Aika on häivyttänyt lähes tyystin heidän rikkautensa näkyvistä.

 

Tuon ajan ihmiset ovat olleet joko rikkaita – tai sitten köyhiä, jopa orjia. Palvelijat olivat lähes orjan asemassa. Tavallista nykyistä keskiluokkaa ei taloudellisessa eikä missään mielessä ole vielä ollut.

 

Hienostonaiset, joita Martta ja Maria olivat, tarjoilivat arvovieraalleen itse juomaa ja ruokaa. Sekin tarinassa on niin outoa sen ajan mittapuulla, että se on saanut Luukkaan evankeliumissa (kuin nykyajan blogikirjoituksessa?) merkinnän muistiin. Tarina on poikennut sen ajan arjesta ja kansan naisten käytöksestä. Siksi tiedämme sen vielä nykyäänkin kirjallisuuden avulla, Raamatun kertomuksena. Raamattuun on kerrottu tärkeänä pidettäviä tarinoita ja opetuksellisia tarinoita myös tulevien polvien muistettavaksi. Mielestäni Raamattu kirjana on onnistunut, kun se on onnistunut pysymään kirjallisuutena meidän päiviin saakka. Toivon Raamatulle edelleen pitkää ikää – ehkäpä tulevat vuosisadat antavat sen tarinoille jälleen uutta näkökulmaa.