Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202606211140


 

 

Runo: Voi anteeksi pyytää

 

Paha teko satuttaa pahiten

    tekijäänsä, sielunsa

    maan päällä kärsii eniten.

 

Eniten satuttavat lähellä  kärsivät

    oloa läsnä,

    taistelevat pyristelevät irti,

    rauhan sieluunsa saavat

    kirkon penkeissä ainoastaan.

 

Voi anteeksi pyytää,

voi anteeksi antaa,

 

mutta sielunsa tarpeen

    parantua tarjoaa maailmamme kehto tää,

    keinuttaa, tyynnyttää, kohti parempaa,

    kohti parannusta,

    ohjaa.

 

Avaruuden tavoittamattomissa

    leikkii aurinko palloillaan,

    planeetoillaan,

    joiden haltijat,

    hallitsijat, kuin

    lähimmät olisi,

    ihmiset konsanaan.

 

Vakaa pyörteistä avaruuden

    vuori kohonnut,

    kohoaa,

     mantereet irronneet,

     etenevät, lähenevät,

     planeetan puolet,

     eri puolet näkyy,

     tuulet piiskaa,

     sade hellii,

     salamat leiskuu,

 

      kun ihminen ihmettelee,

      kirjokantensa

      kaarena yllä, sateenkaarena.

 

4.5.2026 TK

Verkkosivusto Tyhjäpaperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa