Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202510182036

 

 

 

 

 

Vartijat rivissä

 

Ja niin koitti aamutuimaan

puut kuin neitoset konsanaan

olivat yön tunteina

riisuneet kullankeltaiset juhlamekkonsa,

kuin lyhytaikaiset kretongit,

jotka nyt lojuivat niitten nilkoissa

kuin korostaen alastomuuttaan.

 

Eivät häpeilleet, vaan valmistuivat

alastomuudessaan kohtaamaan talven

lumivalkean totuuden.

 

Puut kuin ihmisten puolesta käyvät alastomiksi,

kohdaten kylmän, sen karun totuuden,

elämän haurauden.

 

Ne seisovat kadun varrella kuin vartijat rivissä,

kuin vartijat tuulen vaihtuvissa puuskissa,

ei kantaen niillekään kaunaa

asuinsa menetyksistä.

 

Karu on tämä kotimaa,

antaa säiden itseään piiskata,

tuulten tuivertaa, hankien nietostaa.

 

Ihmiset elonsa työnsä avulla,

viljan korjaavat, leivän leipovat,

lämpöisten tupiensa, asuinsa,

kotiensa suojissa.

 

18.10.2025 TK