Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202511021442

 

 

 

 

 

Vankkurit

 

On vankkurit päätiellä nähty

en uskonut niiden kulkevan siellä.

 

Usein näillä elämän sivuteillä

kuin usvassa,

taivaanrannan reunamilla,

kulkumme vanhain toivioteillä

etenee,

kaiken avaruuden maisemat

todeksi tulevat.

 

Tuonelan iäiset mannut,

niitten polut kompurat,

liiankin vaikeat,

hämärtää

illan saatto,

päätie kuin uskomme varassa.

 

Tuonelan iäiset mannut,

niitten polut kompurat,

liiankin vaikeat,

hämärtää

illan saatto,

päätie kuin uskomme varassa.

 

Luotamme on poistunut

ystävä,

ennen häntäkin moni jo,

suruisen sumun hämyssä

voin nähdä jo kaupungin,

ihmisten kodit,

ikkunoillaan kynttilät.

 

Kutsuvat heidät kodin piiriin

lämpimään.

 

Näin pimeän karkotamme,

valon piiri, lämpö,

tavoittaa

kulkijan matkallaan.

 

Ajomiehen kyydissään tähtitaivaiden

kulkua on,

vankkurit taivaiden, oppaanaan

elämän viisautta jo on.

 

2.11.2025 TK