Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202506291155

 

Tunnelmoin keväällä ja kesällä Elina Vaaran runojen parissa. Kirjoja lainasin kirjastosta. TK

 

 

Vaaran runous

 

Aamuyöllä juuri luettuani

Vaaran kohtalon viulun

juon vettä virrasta suuren

kiulun.

 

Hyrisee luonnon luonnotar kissanen

vierelläin, yöeläin kun on,

 tahtoen samasta virrasta niellä.

 

Tarttuu kynääni oranssiin hampaillaan,

hyrisee tyytyväisyyttään.

 

Kesä alussaan on.

Lämmin yö, jo valoisa on.

 

Kaiken tuon mi’ runoilija

Vaara joskus loitsinut on,

on tieni varrella kohdalleni osunut jo.

 

Elon kulkua maallinen,

nousua ja laskua piirtynyt maallisen yli

taivaalle kuin suihkukoneen vana näkyville.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jää muistot elämäin varsien sieluun

kuin muistoina muistuttaen,

muistoina kuin viulunkielinä niitä koskettain

todellinen elämä, todellisuus.

 

Kaiken hengen, henkisen,

hengellisen välimaaston

voi sielu unohtaa,

vain ilon päivät, elon hyvyyden

mieleen palauttaa.

 

Maan päällä mahdollinen on

kulku taivainen,

sielullinen suru ja murhe

ilon autuuden kanssa vaihtelee.

 

Sielun autuuden mahdolliseksi tekee.

 

 

16.6.2025 TK