Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202510182034

 

 

 

 

 

Sanojen virta

 

Viime päivinä sanojen virta on ollut

monta monituista virtaa,

suistomaaston haarautuneet joet

virtojen väistämätön kulku,

eteneminen,

erkaantuminen,

kuivuminen kuin avaruuden

kuivaan hiekkaan.

 

Sanat luovat uomia

avaruuden kulkuvirroille,

joista monet kulkevat

etenevät pimeässä

valonaan harvakseltaan

tähtien tuike kuin olisivat vain tuikkukynttilöitä

pimenevissä huoneissa.

 

Ihmiset puhuvat kaikkeudesta,

mutta onko heidän elämässään

tilaa kaikkeudelle?

 

Kaikkeus on helppo torjua

kaiken ulkopuolelle,

elämän ulkopuolelle ikään

kuin se ei olisi

sama kodin lämpö

ja elämä, joka kaikille kuuluu.

 

Kala ui veden virrassa ja on omassa elementissään

maailma virran ulkopuolella olisi kuolema

veden virta on turva, turva liikkeissäänkin.

 

Miten ihminen voi kokea turvallisuuden

avaruuden virroissa

muuten kuin vain luottamalla Jumalaan

kaikkivaltiaaseen luojaan.

 

Ihminen ei voi kuin kala virrasta kurkistaa ja

rantojaan tähystää?

 

Voi, ihminen voi tähystää rantojaan,

avaruuden virrat jatkavat kulkujaan.

 

10.10.2025 TK