|
Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
|
|
Runo: Tasavalta Tunnelmakuvia televisio näyttää pääkaupunkimme Helsingin kautta aikain, kuvat täynnä eläviä ihmisiä, värikuvat, mustavalkoiset filmit, maalaukset, ajankohtaiset värinät, värit nää. Sopivasti graniittitalon, nykyään museona vieressä mahtitalona näyttäytyvä Eduskuntatalo juontajan kertoman mukaan saa eteensä vuodesta toiseen mieltään osoittavat kansalaiset, työväen, on jo olemassa palvelutoimiala tää. On oikea osoite se, he itse ja valittunsa, vuodesta toiseen, aika ajoin valitut asioistaan päättämässä, asian tuntijat asioistaan itselleen mieltään osoittava, toisilleen kaltaisilleen, on oikea osoite tuo. Eikö reagoi kansan, kansalaisten hätään, eikö reagoi vaatimuksiinsa. Eikö kiiruhda laitos tuo, ei korjaa esille tuotuja vääryyksiä, istunut istuntojaan, rustaavat pykäliään, laitoksen muurimaisten seinien sisällä, eikö kaikkea pyydettyä heille suo. On ulkopuolella olijat kuin massaa, ei erotu heistä juuri kukaan kaikkea vastuuta kantamaan, syyllisyyttä kaikesta, kaikista syytöksistään kantamaan. Ei erota kansasta, ei erotu valituistaan, eduskuntansa, tasavaltansa ansainnut – juhlansa – on kansa tää. Television katsaus näyttää katsojalle tuon kasvottoman, nimettömyyden, vellovan mahdin kaiken tuon demokratian tahdin aikana, aikakausina, kuin huomaamatta on kansa saavuttanut hyvinvointia, jolle ei muualla vertaista lie. Elävä toimelias kansa, kansakunnan elo ajasta aikaan ei juuri sankareitaan kumartele, yksin yksinäisinä sankarinsa saavutuksistaan nauttivat ei heitä laakeriseppelein häiritä, vaan pitää kansa hyvinvointinsa omana ansionaan vaan. Demokratia jauhaa tasavallan pauhua, jylisee sen vuosikymmenet television kuvina, joita oikeutetut kuvaamaan ohjaamaan juontamaan suovat sanansa kaikesta, ehkäpä vaikenevat siitä, mistä vaieta vain voi. 7.12.2025 Tarja Kaltiomaa |