|
Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
|
|
Random Randomisti päivä tämä ajan virrasta äärettömästä kohdalleni osuu nyt. Keväiset leikit toistuvat, kevään alku kaiken alkuna nyt. Värit nähdään uusituin silmin, tieto alkaa kirkastaa, moni hieroo silmiään, jopa leikkauttaa. Maailma niin kiinnostaa, siitä ei hennota luopuakaan, ei vaikka koirat kylällä maailmaa iän kaiken haukkuu vaan. Ihmisen elämä kiinnostaa. Randomisti kortit pakan, elämän nostokortit akan. Siihen luottaminen, mihin muuhunkaan? Tietoa pursuu tieteet taiteet, ihminen kaikkeen usutetaan siihen. Pää aivan pursuaa, kaikkea ideaa. Kuitenkin varmaa on vain ihan vähän, varmaa voi kaikkeen tähän luottamalla saada, aistein hiipumalla tavoittaa jotakin suurempaa ja tärkeää, rakkaus. Sydämen rakkaus ei ole randomia. Mutta tämä runo on. 26.4.2025 TK |