Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202410041622

 

 

 

Puu

Oksat vanhenee, irtoaa,

tuuli puusta lennättää,

maa ottaa vastaan,

oksat putoilee, maatuu.

 

Puun runko horjuu tuulessa,

kestää vuosikymmenet,

vuosisadat, vuosituhannet

jatkuvat iät ja ajat.

 

Oksa on oksa vaan,

ei puu siitä kaadu, ei kadu.

 

Ei ole oksalla omaa ajatusta

ei elämää.

 

Puun suru on toisen puun

kaatuminen, kuin ystävän poistuminen,

ystävän, jolla myös on elämä.

 

Lukuohje runoon tähän:

ihminen ei ole puu, mutta

ihmisellä voi olla sukupuu.

 

24.9.2024 TK