Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK120240111432

 

 

Olipa nykyään

 

Sadut ovat aina alkaneet, että ”olipa kerran”. Niihin satuihin on helppoa uskoa, koska tiedämme aina niihin uskoneemme ja tiedämme ukkimme ja mummommekin niihin uskoneen omana aikanaan. Nyt kerron uudenlaisen tarinan, joka ei ole vielä edes totta. Tämä tarina alkaa, että ompa nykyään.

 

Onpa nykyään kaupunginosa, jossa on paljon korkeita kerrostaloja. Eräässä kerrostaloasunnossa asustelee vanha muori. Hän asunnossaan silittää kissaa ja pyykkiä, taputtaa koiraansa ja taputtaa television hämyssä kaikelle hauskalle ohjelmalle.

 

Tädin nimi on Maisa-mummo.

 

Maisa-mummo ulkoiluttaa koiraansa Mesiä ja ohittaa joka päivä monia lapsia. Koiraansa ei saa taputtaa, mutta silti lapsia naurattaa. Mikä lapsia naurattaa?

Lumihiutaleet jokainen erilainen, hiljalleen maahan satavat. On joulu kuin ennen vanhaan.

 

Niin monet tarinat ovat kuin aina muinoinkin sen lapset tietävät  ja nauravat mielessään – ei ole mikään muuttunut, kaikki on vain ennallaan.

 

Pienet tiedon ja taidon muruset Maisa-muorin taikasauvalla kuin lumihiutaleet konsanaan saavat hyvän mielen kaupungin asukkaille nousemaan.

 

Taitaa olla valtakunnallista ja myös kansainvälistä, että hyvä mieli ihmisten välillä leviää.

 

On tehokkaat kaikuluotaimet, kaapelit ja kanavat, hyvä mieli saavuttaa kaikki ihmisaistien avulla.

 

Saattaapa tähdet tuikkia aika-avaruudessa, vilkkuvat ja vilkuttavat rauhaa ja juhlamieltä kuten lauluissa sanotaan kautta avaruuksien, kaikuu laulu riemuinen, miksi ei siis nykyään ja  koskas muutenkaan.

 

Ajassa on taikaa, laulut siinä raikaa.

 

Salaiset kaikuluotaimet heijastavat universumin rauhaa.

 

Nykyään niitä on: kaikuluotaimia, joten salaisiakin on mahdollista uskoa.

 

Uskoa, toivoa, rauhaa ja rakkautta ihmismieli heijastaa ja halajaa.

 

Himmeä valo täyttää Maisa-muorin huoneistoa.

 

18.12.2023 Tarja Kaltiomaa