Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202408230901

 

 

 

Luonnonkukat

 

Taasen metsäin korkea humina

puiden latvoja kumistaa,

voimansa tuulesta ja mättäiden juuresta

lienee saa.

 

Ukonkellot korskeat aikansa

saa tuulessa kellottaa,

kailottaa erinomaisuuttaan.

 

Pietaryrtit kehutut maiseman valtaavat

arvovallallaan, komistavat pientareet,

keltahehkullaan varoivat, varroivat, varoittavat, vartovat.

 

Pihan tataret, poimulehdet, arvauslehdet,

vaatimattomat saniaiset, kukkimattomat maineettomat,

kalkattavat huhmareet, karkottavat, kurkottavat.

 

Saunaset, saniaiset, syysmaitiaiset tiennet,

kesän mittaan harventuneet voikukat,

leskenlehtien lehdet peittovat mustan mullan, nokkoset myös.

 

Uhkeat päivänkakkarat ylväät,

vuosittain kylvettävät kehäkukat

kukkain aatelia tässä maassa

harvain silmäin silmänruokaa, ymmärtävät hyvin.

 

Siitä juontuu jutun juurta, kohoaa pensaitten tasolle, lintusten lauluun, kuultuna ja kuultuen, tavoittavat moninaiset, naiset, latvukset, naisten , miesten korviin kuuleviin kirkollisten saarnoin kaikuviin.

12.7.2024 TK