|
Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
|
|
Kolme runoa rinnakkain |
|
Vanha ryhmyinen omenapuu tuulessa seisoo, uhmaa aikaa. |
Tuuli puhaltaa paljaan kallion pintaa, värjää sen valkoisella ensi lumella. |
Papin ankara saarna kirkossa, on saanut mahtinsa Jumalalta. |
|
Moottoritie halkoo aikansa maisemaa, luonto nöyrästi väistää ihmisasutusta saa. |
Maa vuoroin routuu ja vuoroin sulaa, luonnon pensseli ei väsy värjäämään. |
Lapset piirtävät sillä aikaa heille varatussa tilassa, turvaisa hetki pyhäkoulussa. |
|
Ihmisten arki on täynnä työtä, purku-uhka odottaa siellä, täällä jo uusi suunnitelma. |
Meren lahti rikkoutuu rätisten yöllä, ulappa valtaa alaansa siellä. |
Kirkon vieressä parkkialue täynnä, autot rivissä seisoo, elottomat hevonsa. |
|
Aika pyyhkäisee yli nämä vuodet, nopea maiseman muutos ihmisten mielet järkyttää. |
Vanhat hongat kestää tuulet vuosisataiset — ei kuitenkaan moottorisahaa, ei sirkkeliä. |
Ihmisten eloa on luotu maisema palvelemaan, sukupolvet seuraavat toisiaan. |
|
8.3.2024 Tarja Kaltiomaa |
|
|