|
Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa |
|
Hiljainen kansa ”Vain hiljaisella on korvat kuulla” Ihmisellä on korvat kuulla ja suu puhua! Hiljaisella on myös hiljainen rukous, hiljainen ääni. Tuo hiljainen rukous, tuo hiljainen ääni, oli tältä kansalta survottu kiinni, vaikenemaan, ”suu kiinni!” -käskyillä, uhkalla, joka on käsittämätön ja julma. Siitä tämä kansa on joutunut paljon kärsimään, ja tavan takaa kiirehtisi kysymään ”kenen syy?” Kenen syy? Onko jonkun syy jonkun kärsimys? Toisinaan lienee niinkin, mutta kansan kärsimys on ollut paljolti maailman synnytystuskia muistuttavaa kärsimystä. Hiljaa kärsii maan vanha kansa synnyttäessään uutta maailmaa. Synnytystuskissa ollaan hiljaa. Vuoksi myös synnin ja häpeän, mikä on ehkä täyttänyt synnyttäjän mielen, jotta maallinen synnytys voi tapahtua. Kuin mieletön on ollut hiljaisuus, rukouksen puute, Jumalyhteyden katkos, mikä vanhakansaa on vaivannut ja jonka se on tuottanut rakkaudesta piinaajaa kohtaan. Rakkaus vai pelko ~ ei, vaan rakkaus ja pelko! Ei ole enää pelkkä hiljaisuus autuutta, vaan ihmisellä pitää olla myös lupa sanoa, puhua! * Kuuntelin Uusi Suomi Vapaavuoro Eino Tienarin blogia ”Saima Harmajan elämänkertaa ja kuunneltavia lauluja”. Blogitekstissä oli ”Vain hiljaisella on korvat kuulla” ja se laulujen lisäksi innoitti tähän runoon. 9.8.2023 Tarja Kaltiomaa |