Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202510182023

 

 

 

 

 

Havisee haavan lehdet

 

Havisee haavan lehdet tuulessa,

ääni helisee korvissa, kun sen

liikenteen melulta havaitsee.

Kotipaikkani on kuin suuri muistolehto,

muisti sen on vanhoissa puissa,

kallioissa, kivilohkareissa,

tallatuilla poluilla.

 

Istahdan mietteissäni

suureksi kasvaneen männyn juurelle  -

en kysy, en käske  - olen vain hiljaa.

 

Elävällä luonnolla on oma aikansa,

omat ilot, surut kertoa.

 

Nyt.

Ihmisten maanpäälliset tarinat

on jo kuultu, kerrottu, merkitykselliset.

 

Ihmisten tarinat on heillä itsellään kirjoissa

ja jo tietokoneilla.

 

Surulliset hautausmaat kertovat sivistyksestä,

ihmisarvosta, muistamisesta. Hautausmaat,

niitten muistoristit, muistokivet, muistolaatat

kertovat heille, keille ei muuta muistia ollut,

tarvitsemansa,

muun kantavat hengessään, myötänään,

itse jälkipolvilleen.

 

Kantavat, antavat, huolehtivat maan päällä syntyneet

jälkipolvilleen.

 

Kantavat ja antavat, taiteilijat, kirjailijat,

runoilijat, taiteessaan kirjoissa ja kansissa

kuvissaan, piirroksissaan,

odottavat vain löytäjiään.

 

Kaikki on valmiina,

portit auki on,

tie valmis on.

 

27.9.2025 Tarja Kaltiomaa