|
Maan päällä puro solisee,
maan päälle aurinko
hymyilee.
Virtaa avaruuden
suurimmat väylät kuin
lastuja virroissa
kuljettaa,
jotta aurinko rauhassa
hymytä saa.
Maan päälliset ilot ja
murheet lie ihminen
kokee, se on kohtalon
tie.
Vääjäämättä aika kuljettaa
kohti tuntematonta,
tulevaa, kuin kiiruhtaisi
aika kuitenkin kohti
tuttua ennestään
koettua, uutta ja
vanhaa, outoa ja
turvallista.
./..
|
Ihmisen kokemus ajan
virrassa ei ole
sama kuin lastun
kellua, hypellä aalloilla,
hukkua myrskyissä,
ihmisen osa on elää
ihmisen elämää
sukupolvien ketjuissa
ehjissä ja katkenneissa,
kadottaa ja taas
tavoittaa.
Sielun rauha on
silmäin säihke.
Elollisen elämä on
täyttymystä, kohtalon
huomaan luottamista.
Tunteiden vuolan voi
ajatuksin tyynnyttää,
elon rauhan saavuttaa.
17.9.2025 TK
|